Suomessa on aamupäivä, mutta Skotlannissa kello on kaksi tuntia vähemmän. Nikki Simpson siristelee silmiään ja valittelee Zoom-yhteyden takaa, ettei aamukahvin kofeiini ole potkaissut häntä vielä kunnolla hereille. Aurinko kuitenkin näyttää paistavan, toisin kuin lokakuisessa Suomessa.
Simpson on kovan tason aikakausmedia-alan ammattilainen. Hän on alan kansainvälisen katto-organisaation FIPP:in operatiivinen johtaja ja johtaa myös perustamaansa International Magazine Centeriä, joka on alan pienkustantajien yhteisö ja eräänlainen sparraamo.
Edellisviikolla FIPP on järjestänyt vuotuisen maailmankongressinsa Madridissa ja siellä on puhuttu mistäpä muustakaan kuin tekoälystä. Simpson huokaisee ja hörppää kahviaan.
– En ole tekoälystä kovinkaan innoissani. Haluaisin olla, mutta en ole.
Toistaiseksi tekoälystä on ollut Simpsonin näkemyksen mukaan alalle vielä aika vähän konkreettista hyötyä. Enemmän se on tuonut uusia, ratkaisemattomia kysymyksiä. Hän itse yritti automatisoida tekoälyn avulla uutiskirjeiden lähetyksen. Puolen vuoden kuluttua selvisi, että sinä aikana yksikään uusi uutiskirjeen tilaaja ei ollut saanut kirjettä.
– Sain melkein hermoromahduksen. En ole myöskään vielä nähnyt tekoälyn tekemää sisältöä, joka olisi millään lailla mielenkiintoista tai erottuvaa. Itselleni sillä ei ole ainakaan vielä ollut juurikaan lisäarvoa.
Jos 1990-luvulla aikakauslehtibisnes oli lupa painaa rahaa, minkä digitaalinen murros sitten romutti, niin tekoäly on muutoksena ehkä kuitenkin vähemmän dramaattinen.
Isoin tekoälyn kysymys ovat tekijänoikeudet. Keskusteleva tekoäly oppii ihmisten tekemien teosten, tekstien, taiteen ja tuotosten pohjalta.
– Tekoälyn kehittäjät sanovat, että he välittävät tekijänoikeuksista, mutta eivät he välitä, Simpson sanoo.
Vaikuttaa myös siltä, ettei tekoälyssä niinkään kiinnosta tällä hetkellä se, mitä uusia mahdollisuuksia se tuo, vaan se, miten sillä voisi tehdä nykyisiä asioita halvemmalla.
– Jos 1990-luvulla aikakauslehtibisnes oli lupa painaa rahaa, minkä digitaalinen murros sitten romutti, niin tekoäly on muutoksena ehkä kuitenkin vähemmän dramaattinen.
Sitä paitsi muutokseen on nyt ainakin henkisesti valmistauduttu, toisin kuin digitaalisuuden tullessa, jolloin monet aikakauslehdet ensin olivat sitä mieltä, ettei se vaikuta mihinkään eikä mitään nettisivuja tarvita, kuten Simpson kuvailee. Hän on itse ollut alalla vajaat parikymmentä vuotta. Sinä aikana maailma ja aikakausmarkkinat ovat todellakin mullistuneet lukuisilla tavoilla: digitaalistuminen, maailmanlaajuinen talouskriisi, sosiaalinen media, oikeistopopulismin hyökkäily perinteistä mediaa kohtaan, koronapandemia ja niin edelleen.
– Nyt näyttää siltä, että ainakin koronasta on toivuttu ja ihmiset haluavat taas kohtaamisia ja ovat innoissaan livetapaamisista.
Lukijat haluavat olla osa yhteisöä
Mutta sitten positiivisiin asioihin! Niitä kyllä on, vaikkei sitä aina uskoisi, jos seuraa vain suomalaisesta julkista keskustelua. Simpsonin mukaan tunnelmaa alalla voi tällä hetkellä kuvalla optimistiseksi. Ennen FIPP:in kongressia Simpson järjesti oman International Magazine Centerinsä tapahtuman Magazine Streetin, jossa alan pienemmät kustantajat tapasivat – ja olivat innostuneita.
– Tunnelma ei ollut lainkaan pessimistinen. Kiinnitin erityisesti huomiota siihen, ettei printin kuolemisesta puhunut kukaan mitään.
Esimerkiksi intialainen AIM eli The Association of Indian Magazines on lähtenyt nimenomaan printtilehti-yhteistyöhön junien tarjoilusta vastaavan cateringyhtiön kanssa. Samalla lailla kuin omalle paikalleen voi tilata ruokaa, siihen voi myös tilata valikoimista aikakauslehden. Lehdet ovat tarjoilukärryssä esillä, joten ihmiset myös näkevät niitä. Sellaisia paikkoja on nykyään vähemmän.
– Uudenlaisia ideoita kyllä syntyy, kun vain ajattelee rohkeasti, Simpson sanoo.
Kun tekijät osallistuvat erilaisiin juoksualan tapahtumiin, he ovat tunnettuja kuin julkkikset. Kannattaa olla ihmisten korvanapeissa.
Iso aikakaustrendi ei kuitenkaan katso median fyysistä muotoa. Se on nimittäin yhteisö. Kun on olemassa porukka, joka jakaa yhteisen kiinnostuksen tai intohimon kohteen ja tekijöillä on aiheeseen yhtä kova innostus, silloin syntyy menestystä. Silloin aikakausmedia voi olla lehden lisäksi myös suosittu maastopyörästriimi, kuten eräällä Simpsonin yhteisön jäsenellä Singletrackilla on.
Tai podcast. Women’s Running on nimensä mukaisesti naisille suunnattu juoksumedia, jonka sivutoimena korona-aikana aloitetusta podcastista on kasvanut valtavan suosittu. Ensin se oli perinteisempi ja virallisempi haastatteluineen, mutta nimenomaan tekijöiden välinen jutustelu on nostanut podcastin suosioon. Sitä paitsi sitä voi kuunnella juostessaan.
– Kun tekijät osallistuvat erilaisiin juoksualan tapahtumiin, he ovat tunnettuja kuin julkkikset. Kannattaa olla ihmisten korvanapeissa. Lehti voi olla sitten selkärankana, joka tukee näitä muita muotoja.
Simpson itsekin kutsuu International Magazine Centeriään yhteisöksi ja siinä mukana olevia jäseniksi ennemmin kuin asiakkaiksi. Sen verran tärkeää yhteenkuuluvuuden tunteen rakentaminen on tässä sirpaloituneessa mediamaailmassa.
– Lukijat haluavat olla osa yhteisöä. He haluavat tietoa, suosituksia, sivistystä, rentoutumista ja viihdettä, ja he haluavat, että heitä ymmärretään.
Yhteinen kiinnostuksen kohde voi tuoda myös yllättäviä uusia yleisöjä, kuten on käynyt Out There -julkaisulle. Se on alun perin LGBTQ-yhteisölle suunnattu matkailumedia, joka esittelee seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille ystävällisiä matkakohteita. Tekijöille on kuitenkin selvinnyt, että iso osa heidän yleisöstään on sinkkuheteronaisia, joilla on samanlaiset kriteerit matkakohteita valitessa. Se on kiinnostavaa tietoa sekä tekijöille että mainostajille.
Uusia lukijoita – tai yleisöjä – voi löytää myös tapahtumista. Siinäkin on kyse ihmisten tapaamisesta, näkyvyydestä, yhteisön luomisesta ja myös tekijöiden brändäämisestä julkkiksiksi, joita ihmiset haluavat tulla tapaamaan. Pitää siis jalkautua ihmisten ja ilmoittajien pariin.
– Tapahtuma voi olla mitä lajia tahansa: palkintogaala, konferenssi, muotishow, paikallisten yrittäjien verkostoituminen, festivaali, mikä tahansa, joka saa ihmiset kokoontumaan yhteen, Simpson sanoo.
Esimerkkinä hän mainitsee brittiläisen Crick Boat Show’n, joka on WW Magazines -nimisen, vene- ja moottoripyörälehtikustantamon järjestämä suosittu toukokuinen tapahtuma, jonne yleisö tulee ihmettelemään erityisiä jokiveneitä ja bilettämään.
Menneisyyteen tuijottaminen pitää lopettaa
Simpsonilla on kahdeksanvuotias lapsi, joka kaikkien lasten lailla rakastaa pelaamista, vaikka perheessä on tyrkyllä myös painettua viihdettä. Pelaaja- ja älypuhelinsukupolvea on ryhtynyt vokottelemaan sen omilla keinoilla amerikkalainen Roca News, joka on pelillinen uutisäppi.
Se lupaa faktatietoa maailmasta eli tärkeitä uutisia, joiden seuraamisesta saa sovelluksessa pisteitä ja tiedoillaan voi osallistua peleihin. Roca kertoo myös olevansa yksi maailman nopeimmin kasvavia mediayhtiöitä.
– Jutut kirjoitetaan Z-sukupolven kielellä, Simpson sanoo.
Sitten pitää tietysti vielä kysyä, voiko aikakausmedialla yhä tehdä rahaa?
– Totta kai voi! Eniten suututtaa, että tulosta tekeviä lehtiä lakkautetaan, Simpson sanoo.
– Mutta se vaatii paljon työtä ja menneisyyteen tuijottaminen pitää lopettaa. Sellainen 90-lukulainen rahantekokone ala ei ole.
Simpson tuntee parhaiten pienet mediat, joissa työskentelee usein vain muutama ihminen. Monia niiden tekemisiä voi kuitenkin soveltaa myös isoihin mediataloihin.
– Kun tekemistä ohjaa intohimo, se johtaa yleensä menestykseen.
Viisi kiinnostavinta aikakauslehteä Simpsonin mielestä juuri nyt:
We are Makers – Kädentaitajia ympäri maailman esittelevä näyttävä aikakauslehti, jonka voi tilata numero kerrallaan verkkokaupasta, ja jonka jokainen numero on loppuunmyyty. Lehdellä on myös podcast, Youtube-kanava ja Instargram-tili.
Greater Govanhill – Paikallisuuteen ja yhteisöllisyyteen keskittyvä lehti Skotlannissa Glasgow’ssa monikulttuurisella Govanhillin asuinalueella. Kaksi kertaa kuussa ilmestyvän lehden lisäksi muun muassa tapahtumia, paikallisuutisia, koulutuksia ja co-working-tila.
Storytime magazine – Kuvitettu lasten satulehti, joka ilmestyy tilaajille myös ääniversiona ja laajenee parhaillaan englannista muille kielille. Lehti lupaa, ettei siinä ole lapsille suunnattuja mainoksia eikä lelukylkiäisiä.
Rare Revolution – Harvinaisiin sairauksiin keskittyvä lehti, jonka ideana on tarjota tukea niiden kanssa kamppaileville.
Paperboy – Hassutteleva muotilehti, joka näyttää hyvältä, muttei ota muotia liian vakavasti. Lehden slogan on suomeksi: Kerromme vain hyviä uutisia.
–Tarvitsemme tällä hetkellä enemmän naurua ja huumoria, Simpson sanoo.
Juttu on julkaistu Ajankuvassa 1/2025. Lehden digiversion voi lukea täällä.
Lue myös: Katse vuoteen 2030 – mistä aikakausmedioiden tulot muodostuvat?
Lue myös: Ajankuvan 1/2025 jutut verkossa
Fakta: Nikki Simpson
- Aikakauslehtialan maailmanjärjestön, FIPP:in operatiivinen johtaja
- International Magazine Centren perustaja
- Intohimoinen alan ammattilainen vuodesta 2006. Hän on työskennellyt sekä järjestölehtien, poliittisten lehtien, asiakaslehtien ja sanomalehtien parissa eri rooleissa.
