Kirjosieppo on napannut nokkaansa kärpäsen. Kotilo tekee lehdellä hidasta matkaansa kohti tuntematonta määränpäätä. Valokuvaaja ja kuvataiteilija Paula Humbergin valokuvasarjassa huomion saavat ne, jotka muuten jäävät helposti sivuosaan: tavallisen kotipuutarhan linnut ja ötökät. Kuvat on otettu Humbergin omassa puutarhassa.
Kuvasarja sai vuonna 2020 kunniamaininnan Aikakausmedian Editkilpailun Vuoden kuvat -sarjassa. Kategoria oli Vuoden kuvareportaasi aikakausmediassa.
Vuoden kuvat -sarja on yksi Editkilpailun suosituimmista. Siinä arvioidaan kuvan kykyä pysäyttää aikakausmedian lukija kuvan tai kuvasarjan äärelle ja lisätä tekstin kertomaan tarinaan jotakin olennaista kuvien kautta. Kilpailukategorioita on kolme: Vuoden henkilökuva, Vuoden lifestylekuva/-kuvasarja ja Vuoden kuvareportaasi, joista viimeksi mainitun shortlistaukseen eli kolmen parhaan joukkoon Humbergin kuvasarja pääsi ja sai kunniamaininnan.
Humbergin vaikuttavat mustavalkoiset kuvat julkaistiin Suomen Luonto -lehden numerossa 4/2020. Vanhan talon varjostamalla pihalla -nimisessä juttukokonaisuudessa oli kuvasarjan lisäksi essee, jonka Humberg kirjoitti.
Kuvissa ja teksteissä hän käsittelee suhdettaan vanhaan rapistuvaan hirsitaloon, jonne hän muutti vuonna 2009. Kymmenen vuoden talossa asumisen jälkeen Humberg muutti kerrostaloon.
”Minusta ei tullut mitään Disney-elokuvan hahmoa, jonka kädestä jänikset syövät ja joka ratkaisee kukkapenkkinsä myyräongelman lempeällä torumisella. Luonto herätti paitsi loputonta kiinnostusta, myös turhautumista”
Kun Suomen Luonto -lehdestä otettiin noin vuosi muuton jälkeen häneen yhteyttä ja pyydettiin puutarhateemaiseen numeroon kuvaesseetä, Humbergin mielessä alkoi oitis muhia idea rakkaan pihan tunnelmaa henkivästä kuvasarjasta.
Mustavalkoisuus tuo melankoliaa
Juttu- ja kuvatilauksen saatuaan Humberg alkoi käydä läpi kuvia, joita hän oli ottanut vuosien aikana. Kuvia katsellessaan Humberg sai ajatuksen mustavalkoisesta kuvasarjasta, vaikka luontokuvissa mustavalkoisia kuvia ei usein nähdä.
Haasteeksi muodostui se, että kuvia oli valtavasti. Niitä oli kertynyt arviolta useita tuhansia, ja sopivien otosten etsiminen oli viikkojen työ muiden hommien ohessa. Ensin hän valitsi suuren määrän kuvia, joista hän rajasi toisiinsa sopimattomia vähitellen pois.
Karsitut otokset olivat valittuja perinteisempiä puutarhakuvia, ja joukossa oli esimerkiksi vaaleansävyisiä kuvia esteettisesti kauniista kukista.
– Aloin etsiä kuvista yhtenäistä tunnelmaa, ehkä vähän salamyhkäistäkin villipuutarhan fiilistä. Jotkut kuvat olivat valmiiksi mustavalkoisia ja loput editoin sellaisiksi.
Tummasävyiset kuvat toivat esiin melankoliaa, jota Humberg tunsi talosta luopumisesta.
– Lisäksi puutarha sinänsä oli aika varjoinen, kuten jutun otsikkokin kertoo. Tummanpuhuvat kuvat sopivat minusta paremmin sen tunnelmaan.
Sarjan tarkemmaksi sanomaksi muodostui se, kuinka luonto lopulta tekee mitä haluaa ihmisen toimista piittaamatta. Rikkaruohot alkavat rehottaa otollisissa olosuhteissa, ja myyrät syövät kotipuutarhurin tulppaanien sipulit, vaikka niitä yrittäisi varjella.
– Luonnossa tapahtuu kaikenlaista, eikä sitä voi ihminen täysin hallita. Ei, vaikka kyseessä olisi oma piha.
Kuvissa sanoma tulee esiin esimerkiksi rajausten kautta: lähikuvat etanoista ja muista ötököistä päästävät luonnon edustajineen kirjaimellisesti pääosaan.
Kuvat tukevat tarinaa hienosti
Humbergin runollinen teksti kertoo omaa tarinaansa pihapiirin muiden asukkaiden joukkoon asettumisesta.
”Minusta ei tullut mitään Disney-elokuvan hahmoa, jonka kädestä jänikset syövät ja joka ratkaisee kukkapenkkinsä myyräongelman lempeällä torumisella. Luonto herätti paitsi loputonta kiinnostusta, myös turhautumista”, hän tunnustaa esseessään.
Humberg sai kiitosta kuvien rauhallisesta ja taianomaisesta tunnelmasta. Kuvat rakentavat suurelta osin myös tekstin tunnelman.
Kunniamaininta suositussa sarjassa oli Humbergille iso ja mieluisa yllätys. Hän on päätoimisesti kuvataiteilija ja tekee lehtikuvauksia tilauksesta.
Menestyksensä syyksi hän arvelee ennen kaikkea sitä, että hän saattoi käyttää runsaasti aikaa sarjan koostamiseen. Lehtijutut kuvataan tavallisesti nopealla aikataululla. Palkitun sarjan kanssa Humberg pystyi työskentelemään toisin: hänellä oli mahdollisuus muodostaa monen vuoden aikana otetuista kuvista toimiva kokonaisuus kaikessa rauhassa.
– Siten sain sarjaan vaihtelevuutta ja pystyin myös työstämään tunnelmaa, jota ei välttämättä saa vangittua kuviin yhden päivän aikana toteutetuissa kuvauksissa, jos olosuhteet eivät ole otolliset.
Paula Humbergin kolme vinkkiä onnistuneen kuvareportaasin koostamiseen:
- Kuvasarjan täytyy olla tyylillisesti yhtenäinen, mutta yksittäisten kuvien välillä on tärkeää olla sopivasti vaihtelevuutta. Sitä saa esimerkiksi erilaisilla kuvakulmilla ja etäisyyksillä.
- Punaisen langan eli teeman pitää olla selvänä mielessä, kun lähtee kuvaamaan sarjaa tai koostamaan sellaista olemassa olevista kuvista. Siten pystyy kiinnittämään huomiota oikeisiin asioihin kuvatessa tai kuvia valitessa. Varsinkin kiireisessä lehtityössä kuvaaja ja toimittaja eivät välttämättä keskustele ennen juttukeikkaa tekstin ja kuvien tavoitteista. Toisaalta voi olla hyväkin, että teksti kertoo tarinan yhdestä näkökulmasta ja kuvat toisesta.
- Kuvauksen kohteiden valinnassa auttaa sekin, että tietää mahdollisimman paljon aiheesta, jota on kuvaamassa. Taustatyö kannattaa siis tehdä mahdollisimman huolellisesti.
Aikakausmedia palkitsee vuosittaisessa Editkilpailussa aikakausmedioiden parhaita osaajia ja toteutuksia. Toimituksellisiin sarjoihin voivat osallistua kaikki Aikakausmedian jäsenten kustantamat aikakausmediat sekä niiden kilpailuun ilmoittamat tekijät. Editkilpailussa on 14 toimituksellista ja 3 markkinoinnillista sarjaa. Ilmoittautuminen vuoden 2021 kilpailuun aukeaa marraskuun alussa kilpailusivustolla www.editkilpailu.fi.
Jutun pääkuvassa on valokuvaaja Paula Humberg sylissään Kissa. Mustavalkoiset kuvat on julkaistu Suomen Luonto -lehden numerossa 4/2020. Vanhan talon varjostamalla pihalla -nimisessä juttukokonaisuudessa oli kuvasarjan lisäksi Humbergin kirjoittama essee.
