Haku

Hevoshullu-lehden Terhi Kemppinen: ”Polle-sarjakuva on lukijoiden ikisuosikki”

Ratsastus on säilynyt suosittujen harrastusten joukossa sukupolvi toisensa jälkeen, ja sitä harrastavat lapset ovat lukeneet Hevoshullua jo 50 vuotta. Puolen vuosisadan aikana maailma on muuttunut. Suurin osa Hevoshullun menneiden vuosikymmenten palstoista on lakkautettu, mutta yksi on säilynyt: Tallinseinä.

Aiemmin palstalla etsittiin kirjeenvaihtokaveria, myytiin ja ostettiin ratsastuskamppeita ja kyseltiin vanhan hoitohevosen perään. Nykyään entiset hoitohevoset löytyvät netistä ja sosiaalisesta mediasta. Tänä päivänä Tallinseinä-palstalla julkaistaan enimmäkseen lukijoiden taiteilemia piirustuksia.

– Niistä paistaa läpi hevoshulluus. Lukijat piirtävät kuvia lempihevosistaan, mielikuvitushevosistaan sekä keppihevosista. Usein piirustuksissa esiintyy myös sarjakuvasankari Polle, Hevoshullu-lehteä freelancerina tekevä toimittaja Terhi Kemppinen kertoo.

Videolla Terhi Kemppinen kertoo, mikä on Hevoshullun kestävän suosion salaisuus.

Sarjakuvat ovat lehden suosituinta sisältöä

Lukijoiden piirustuksia tulee Hevoshullun toimitukseen mukavasti. Piirustusten signeerauksista voi päätellä, että Hevoshullun lukijat ovat pääasiassa noin kymmenen ikävuoden molemmin puolin olevia tyttöjä. Suurin osa lukijoista on lehden tilaajia.

Lukijakunta ei ole vuosien kuluessa muuttunut. Vaikka tallilla käy myös jonkin verran poikia ja huippuratsastajien joukossa on miehiä, Hevoshullu on ennen kaikkea ratsastusta harrastavien tyttöjen lehti.

– Ja jossain määrin heidän äitiensä lehti. Kun olen ollut Helsinki International Horse Showssa tai muussa hevostapahtumassa, nämä äidit ovat tulleet kertomaan, että tilaavat lehteä tyttärelleen, mutta lukevat itsekin Polle-sarjakuvan, Kemppinen kertoo.

Polle-sarjakuvan piirtäjä on yhtä heppahöperö kuin lukijatkin.

Maailman monin poni Polle on Hevoshullun suosikkihahmo.

Lena Furbergin piirtämä mukavuudenhaluinen ja ruuan perään oleva pyöreä Polle-poni on kautta aikain ollut ja on yhä Hevoshullun suosituinta sisältöä. Sarjakuva on ajaton, ja Pollen omistaja Emma monelle laiskan ponin kanssa touhuavalle tallitytölle samastuttava hahmo. Pollen lisäksi Furberg piirsi pidettyä Tuuvan talli -sarjakuvaa. Tositapahtumiin perustuva sarja ilmestyi vuosina 1996–2008. Nyt sitä julkaistaan uusintoina.

Kemppinen on tavannut Furbergin kerran. Hän kuvailee tätä mukavaksi ihmiseksi, joka oli nuorena yhtä heppahöperö kuin Hevoshullun lukijat.

– Lena on kertonut, että Polle kuiskii hänelle kaikki tarinat.

Polle-hahmon luoja Lena Furberg. Kuva: Hannah Furberg-Burgess

Min Häst on Hevoshullun sisarlehti

Hevoshullun sarjakuvat, novellit, artikkelit, testit ja tehtävät ovat lehden ruotsalaisen sisarlehden Min Hästin sisältöjä. Min Häst saapuu pdf-tiedostona Kemppisen sähköpostiin 26 kertaa vuodessa. Kemppinen kääntää kaiken sisällön ruotsista suomeen. Suuremmilta käännöskukkasilta on hänen tietääkseen vältytty.

– Ainoastaan Pollen emän nimi on käännetty jo alusta alkaen väärin.

Nimi on ruotsiksi Smörblomma, mikä olisi suomeksi leinikki, mutta se on käännetty vahingossa voikukaksi.

Toisinaan sisältöjä pitää kirjoittaa uudelleen, jotta ne pitävät paikkansa Suomessa.

– Vähän aikaa sitten oli kouluratsastuksesta kertova juttu, johon tein muutoksia, sillä Suomen ja Ruotsin kouluratsastussäännöissä on eroja. 

48-sivuinen lehti valmistuu reilussa viikossa.

Toimittaja on opiskellut pääaineenaan englantia, mutta kääntäminen ruotsista suomeen on sujunut häneltä helposti.

Moni ei tiedä, että lehti syntyy yhden pariskunnan voimin pirkanmaalaisessa omakotitalossa. Sillä kun Hevoshullun kaikki tekstit ovat käännetty, toimittaja välittää lehden graafikkopuolisolleen Jani Kemppiselle. Joskus kuvitukseen tehdään muutoksia, jotta ne sopivat paremmin tekstiin.

– Kerran ratsastuskilpailuista kertovan novellin kuvassa oli palkintoruusukkeiden väreinä ruotsalaiseen tapaan keltainen ja sininen. Jani väritti niitä keltaisesta valkoiseksi Suomen ruusukevärien mukaisesti.

Kaikkiaan Hevoshullu viettää Kemppisillä reilun viikon verran ennen kuin se lähetetään painoon. Molemmat tekevät Hevoshullun ohella myös muita töitä. Toimittaja arvelee, että jos keskittyisi pelkästään Hevoshulluun, olisi 48-sivuinen lehti viidessä työpäivässä valmis.

Kemppisen omasta harrastuneisuudesta hevosiin ja ratsastukseen on ollut hyötyä Hevoshullua tehdessä.

Tuplanumeroihin omaa sisältöä

Hevoshullua ilmestyy vuosittain seitsemän tuplanumeroa. Tuplanumeroissa on aina kaksi Kemppisen kirjoittamaa juttua. Niissä on tavoitteena edistää jollain tapaa hevostaitoja. Kemppinen on kirjoittanut esimerkiksi poniagilitystä, Kuninkuusraveista, ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskilpailuista ja keppihevosharrastuksesta. Hän kuvaa jutut itse.

– Hevoshullua tehdessä on päässyt moneen paikkaan, mihin en olisi muuten mennyt.

”Intiassa ratsastimme kippurakorvaisilla marwarihevosilla.”

Kemppisen omasta harrastuneisuudesta hevosiin ja ratsastukseen on ollut hyötyä Hevoshullua tehdessä. Tällä hetkellä hänellä on kaksi vuokrahevosta. Lisäksi hän tekee vuosittain yhden pidemmän ratsastusvaelluksen.

– Intian-ratsastusvaellukselta syntyi matkapäiväkirjamainen juttu, joka käännettiin ruotsiksi Min Hästiin.
Kemppiselle reissu Intian maisemissa oli monella tapaa ikimuistoinen. Hän otti jutun kuvat itse. Ratsuina hänellä ja hänen ystävällään olivat kippurakorvaiset marwarihevoset. Päivittäiset ratsastusmatkat vaihtelivat 15–40 kilometrin välillä. Tottuneet vaeltajat jaksoivat ratsastaa ne helposti.

Terhi ja vuokrahevonen Walde. 

– Vaelluksen alussa ja lopussa asuimme prinssi Siddhart Singhin palatsissa, joka oli muutettu hotelliksi. Vaelluksella yöpymisteltta oli niin hieno, että sen tunnisti teltaksi vain kankaisista seinistä.

Julisteista tykätään

Tuplanumeroiden lisäksi Hevoshullusta ilmestyy kaksi kertaa vuodessa Yllätyssarja, joka menee vain irtonumeromyyntiin. Siinä on lehden lisäksi tarroja ja kyniä tai muita pikkutavaroita sekä useampi juliste.

– Julisteista tykätään yhä. Myös tavallisten numeroiden mukana tulee juliste.

Yllätyssarja-Hevoshullun suosituinta sisältöä ovat tehtäväsokkelot, tietovisat ja testit, joissa voi testata vaikka sitä, minkälainen tallikaveri itse on.

Yllätyssarjat menevät kaupaksi siinä missä Hevoshullun kustantajan Story House Egmontin muutkin irtonumeromyynnissä olevat lastenlehdet. Näistä Kemppinen tekee Hevoshullun ohella esimerkiksi TOP Modelia, My Little Ponya ja Pipsa Possua.

Niissä saattaa tarvita kääntämistä muistakin kielistä kuin ruotsista ja englannista.

– Työ tekijäänsä opettaa, Kemppinen toteaa monipuolista kielitaitoa vaativasta työstään.

Toimittaja pitää hyvänä, että lastenlehtien ja sarjakuvien suosio jatkuu. Se tarkoittaa, että lapset lukevat vielä muutakin kuin lyhyitä tekstejä puhelinten ruuduilta.

Teksti: Tiina Katriina Tikkanen | kuvat ja video: Antti Vettenranta

Terhi Kemppinen aloitti Hevoshullussa avustajana vuonna 2003. Vuonna 2010 lehden toimitus- ja käännöstyöt siirtyivät kokonaan hänen vastuulleen. Hän kääntää tekstejä, ottaa valokuvia ja kirjoittaa juttuja. Hevoshullun lisäksi Kemppinen tekee muitakin Story House Egmontin lastenlehtiä.

Tunne tekijät -sarja kertoo aikakausmedia-alan osaajista ja ajankohtaisista ilmiöistä. Edellisessä osassa Veikkauksen X-lehden päätoimittaja Tero Salonen kertoi lehden omalaatuisesta tavasta tehdä urheilujournalismia. 

page shape 1 page shape 3
×

Haku: