Akseli Valmunen kuvaa paikkoja, jotka eivät pidä itsestään meteliä
"Nykysuomi on vastakohtien maa. Kuvan etualalla vanha rouva etsii panttipulloja, taustalla valmistellaan venettä vesille. Uudehkot kerrostalot kukoistavat korjausta vaativan parkkialueen taustalla.
Kulkiessa pitkin Suomea valtateitä vältellen näkee karun totuuden: peruskunto on rapistunut. Usko parempaan tuntuu nojaavan vain uuden rakentamiseen. Vanhaa ei vaalita, vaan eletään kuin viimeistä päivää.
Sama pätee ihmisiin: vanhusten hyvinvointi sivuutetaan, koska se ei ole tuottavaa. Nopeiden voittojen toivossa unohtuu se työ, jonka aiemmat sukupolvet tekivät, jotta meillä olisi jotain, mistä rakentaa.
Minulle on tärkeää tehdä työtä rauhassa ja harkiten, toisin kuin nopeasyklinen media nykyään toimii. Etsin aiheita kulkemalla ja katselemalla, ilman internetin apua. Siten löydän ne ihmiset ja paikat, jotka eivät pidä itsestään meteliä. "
Akseli Valmunen on helsinkiläinen freelance-valokuvaaja. Kuva on osa seitsemän vuoden mittaista projektia, joka kertoo maailman onnellisimmasta valtiosta otsikolla Tarkoituksella väärinymmärretty.
Sanna Lehto ymmärsi, että aika on rajallista
"Otin kuvan vanhemmistani muutama syksy sitten isäni lapsuudenkodin maisemissa Pohjois-Espoossa. 73-vuotiaat vanhempani ovat olleet yhdessä 18-vuotiaista lähtien. Pidän siitä, miten kuvassa välittyy vanhempieni välinen yhteys, pitkä yhteinen matka iloineen ja suruineen. Kuvassa heidän silmistään heijastuvat tutut maisemat, joihin liittyy elämänmittaisia muistoja.
Muutin tänä vuonna Espoon metsiin lähelle vanhempiani. On ollut ihanaa viettää enemmän aikaa heidän kanssaan ja tuntea, että he ovat aina lähellä. Samalla olen alkanut huomata yhä selvemmin, että aika on rajallista.
Erosin alkuvuodesta pitkästä parisuhteesta, ja elämässäni on ollut tänä vuonna paljon muutoksia. Siksi on ollut lohdullista huomata, että kaiken keskellä lapsuudenkotini ja perheeni ovat pysyvä osa elämääni.
Kuvaan mieluiten ihmisiä omina itsenään luonnonvalossa. Tykkään ottaa kuvia sekä tarkasti suunnitellen ja lavastaen että dokumentaarisesti hetkessä."
Sanna Lehto on espoolainen freelance-valokuvaaja. Hänen kuviaan on julkaistu esimerkiksi Pirkassa, Imagessa, Viinilehdessä, Trendissä, Apu-lehdessä ja Me Naisissa.
Dokumentaarinen valokuva on Ella Kiviniemen sielun kieli
"Kuva kertoo seksuaalisen väkivallan jättämistä jäljistä. Väkivallanteon jälkeen kuvattavan jalat puutuivat, ne eivät enää kantaneet ja niillä sattui seistä. Puutuminen ja paniikkikohtaukset aiheuttivat myös kokemuksen, jossa tuntui kuin keho hajoaisi sen fyysisten rajojen ulkopuolelle.
Valokuva on dokumentaarinen, mutta filmin kehitysvaiheessa tapahtui jotain, joka jätti kuvapintaan omat jälkensä. Ajattelen, että se kuuluu nyt tarinaan.
Kuva on osa sarjaa, johon kuvasin ja haastattelin kaksitoista seksuaalista väkivaltaa kokenutta henkilöä. Valitsimme yhdessä kuvattavan kehosta jonkun osan, johon väkivallan muisto tai sen vaikutukset paikantuvat. Kuvasarja sai alkunsa havainnosta, että yhteiskunnallisesta keskustelusta puuttuu kokonaan tieto siitä, miltä seksuaalinen väkivalta tuntuu ja miten vahingoittavaa se on.
Dokumentaarinen valokuva on sieluni kieli ja näytän sen avulla, miten rakastan ja miten suhtaudun maailmaan. "
Ella Kiviniemi on helsinkiläinen freelance-valokuvaaja, joka on kuvannut esimerkiksi Maailman Kuvalehteen, Kirjastolehteen ja Tiede-lehteen.
Juttu on julkaistu Ajankuvassa 1/2025. Lehden digiversion voi lukea täällä. Ajankuvan verkossa julkaistut jutut tästä.
