Piti olla pieni penkaisu, tulikin vuoden paras juttu

Tarkoitus oli vain vähän ”penkaista”. Pieni penkaisu paisui neljä kuukautta kestäneeksi kaiveluksi, josta syntyi Ylioppilaslehden vuoden 2025 luetuin juttu. 

Päätoimittaja Roosa Wellingin ja toimitussihteeri Alli Hallonbladin kirjoittama artikkeli käsitteli Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) talousvaikeuksia, ja se palkittiin Editkilpailussa Vuoden aikakausmediajuttuna. Jutun visuaalisen ilmeen suunnitteli AD Iisa Pappi ja leikkisän kuvituksen teki Touko Miikkulainen.

Miten onkaan onnistuttu tekemään näin vetävä lukujuttu ylioppilaspolitiikasta, taloudesta ja kiinteistöbisneksestä, hehkutti tuomaristo.

Taloushaasteiden alta piirtyy kuva siitä, miten opiskelijat yrittävät parhaansa ja luulevat tekevänsä hyviä asioita, mutta kaikki meneekin päin seinää.

– Eihän se helppoa ollutkaan, Roosa Welling toteaa.

– AD:kin sanoi juttua lukiessaan, ettei olisi ikinä tarttunut aihetta käsittelevään juttuun, ellei se olisi ollut Ylioppilaslehdessä. Mutta mitä pidemmälle hän luki, sitä enemmän hän halusi tietää.

Artikkelissa yhdistyvät onnistuneesti uutinen ja tarinnallinen kerronta. Se oli uutistaustaiselle Wellingille ennestään vieras journalismin muoto.

– Minulle oli uusi oivallus, että tutkiva juttu voi olla featurejuttu. Taloushaasteiden alta piirtyy kuva siitä, miten opiskelijat yrittävät parhaansa ja luulevat tekevänsä hyviä asioita, mutta kaikki meneekin päin seinää. Se on inhimillinen tarina.

Lobbari ja vallan vahtikoira

Jutun saama näkyvyys ja menestys ovat osoitus rohkeuden ja opiskelijajournalismin merkityksestä. Tuomaristo antoi erityistä kiitosta siitä, että Ylioppilaslehden toimitus uskalsi penkoa omistajansa talousasioita siitäkin huolimatta, että lehden rahoitusta on vuodesta toiseen leikattu.

Roosa Welling toteaa, että mitään aihetta ei kannata säikähtää tai pelätä – oli syy mikä tahansa.

– Rohkeasti vaan aihetta kohti! Tässäkin jutussa oli monta vaaran paikkaa: onko se liian tylsä tai liian vaikea, ja miten omasta työnantajasta saa mitään järkevää juttua? 

Jutun julkaisu ei hirvittänyt toimitusta, koska faktat olivat kunnossa ja ihmiset puhuivat omilla nimillään.

– Onhan se erikoinen tilanne, kun tekee kriittistä journalismia omasta työnantajastaan, Welling toteaa.

– Päätoimittajana olin toisella kädellä lobbari, joka yrittää estää leikkaamasta rahoitusta, ja toisella kädellä vallan vahtikoira. HYY:ssä on onneksi annettu journalistinen vapaus.

Siinä tuli oikein uutiskilpailua, mikä on Ylkkärille poikkeuksellista. Tuntui hyvältä, että saimme kertoa ensimmäisenä.

Aiheen kaivelu alkoi lokakuussa 2024. Helsingin Sanomat oli kirjoittanut aiheesta saman vuoden keväällä. Itsekin Helsingin yliopistossa opiskellut Alli Hallonblad jutteli aiheesta vanhojen opiskelukavereidensa kanssa, ja noissa keskusteluissa nousi esiin, että aihe vaati vielä uutta näkökulmaa.

Welling ja Hallonblad tekivät juttua varten 16 haastattelua ja kävivät läpi lukuisia asiakirjoja. Artikkeli eli viime metreille asti, koska juttuprosessin aikana HYY myi kiinteistöjään.

Tuomaristo kiitteli jutun humoristista ja kekseliästä kuvitusta. Kuvitus: Touko Miikkulainen.

Tammikuussa 2025 Ylioppilaslehdessä saatiin vihiä, että toinenkin media oli lähestynyt samoja haastateltavia. Tuli hoppu editoida juttu julkaisukuntoon.

– Siinä tuli oikein uutiskilpailua, mikä on Ylkkärille poikkeuksellista. Tuntui hyvältä, että saimme kertoa ensimmäisenä, Welling sanoo.

Lisää rohkeita avauksia

Edit-voiton lisäksi Ylioppilaslehti oli ehdolla paikallisen Lumilapio-palkinnon saajaksi. Tunnustukset ilahduttavat ja kertovat onnistumisesta, mutta kaikkein eniten Wellingin mieltä on lämmittänyt lukijoiden palaute. Juttua on jaettu runsaasti.

Tiedontarve HYY:n talousasioista oli opiskelijapiireissä suuri. Opiskelijat halusivat tietää, miksi jäsenmaksu nousee. Kiitosta on tullut myös HYY:ltä, ja ylioppilaskunta jakoi itsekin juttua kanavissaan.

– Oli paikallaan vääntää asia rautalangasta. Kun joku on keskustelufoorumeilla kysynyt, mitä HYY:ssä on oikein tapahtunut, juttuamme on jaettu saatesanoin: ”Lue tuosta”.

Pitkä ja perusteellinen juttuprosessi poiki tärkeitä kontakteja ja uutisvinkkejä. Ylioppilaslehti sai niiden ansiosta myöhemmin uutisvoittoja, kun ylioppilastalot päädyttiin myymään.

Vitsit, kun muuhunkin mediaan saisi enemmän piikittelyä ja satiiria! Uskon, että tässä ollaan varovaisia, koska yleisön medialukutaito on heikentynyt.

Ylioppilaslehden etu on Wellingin mukaan vapaus: lehdessä voi sanoa mitä vaan eikä kukaan suutu, koska se on Ylkkäri. Tästä hyviä esimerkkejä ovat Politiikan pellet -juttu ja Asiaton kysymys -palsta, jotka ovat olleet lehden luetuimpia.

– Vitsit, kun muuhunkin mediaan saisi enemmän piikittelyä ja satiiria! Uskon, että tässä ollaan varovaisia, koska yleisön medialukutaito on heikentynyt.

Aikakauslehdissä olisi Wellingin mielestä ylipäänsä tilaa rohkeammille avauksille ja vaikeille kysymyksille. 

– Ei sen kuitenkaan tarvitse aina tarkoittaa sitä, että haastaa omaa työnantajaansa.

Ei nuorille pelkkiä pystyvideoita

Roosa Welling toivoo, että nuorille tehtäisiin tekstisisältöjä. Häntä hieman huvittaa, että samalla kun ollaan huolissaan lukutaidon rapautumisesta, tarjotaan nuorille lähinnä pystyvideota laadukkaiden lukujuttujen sijaan.

– Olisi muistettava, että olemme osaltamme mediana ja yrityksinä aiheuttaneet lukutaidon heikentymistä: nuorille ei enää tarjota mitään keskittymistä vaativia tekstejä.

Wellingin mielestä perinteinen media ei pysy nuorten maailman perässä. Häntä myös huolestuttaa, miten nuoret toimittajat pääsevät alalle. Ylioppilaslehti on paikka, jossa moni aloitteleva journalisti on saanut ensimmäiset juttunsa julki.

– Media tekee juttuja nuorista, mutta tehdäänkö niitä nuorille? Opiskelijajournalismissa tekijät tulevat yhteisöstä, ja he ovat siinä parhaita asiantuntijoita. Kun nuoret tekijät ovat mukana, näkökulmat myös aidosti puhuttelevat nuoria lukijoita.

Ylioppilaslehden toimitus on palkattu kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Rahoitusleikkausten vuoksi kuluneen kauden toimitus oli ensimmäinen osa-aikainen: Täyttä työaikaa teki vain päätoimittaja. Kaksi toimitussihteeriä ja AD olivat osa-aikaisia tehden 60-prosenttista viikkoa.

Opiskelijajournalismissa tekijät tulevat yhteisöstä, ja he ovat siinä parhaita asiantuntijoita. Kun nuoret tekijät ovat mukana, näkökulmat myös aidosti puhuttelevat nuoria lukijoita.

Nyt lehti on julkaisutauolla. Se oli HYY:n talousvaikeuksien vuoksi vaarassa kaatua kokonaan, mutta Helsingin Sanomain Säätiön rahoituksella lehdellä on tulevaisuus. Welling kutsuu sitä torjuntavoitoksi ja on toiveikas tulevaisuuden suhteen. Uudistus jää kuitenkin uuden projektipäällikön ja lukijatutkimuksen myötä syntyvien päätösten varaan.

Ylioppilaslehden voitokkaan jutun tekijätiimi: Alli Hallonblad, Roosa Welling (edessä), Touko Miikkulainen ja Iisa Pappi. Kuva: Merja Yeung

Welling on nyt töissä Helsingin Sanomien kaupunkitoimituksessa. Hän haluaisi nähdä Ylioppilaslehden ilmestyvän jatkossakin painettuna.

– Ajatellaan, että nuoret ovat vain somessa, mutta meille tulleesta palautteesta 99 prosenttia on kuulunut, että älkää lakkauttako printtiä. Toivon, että digiä ei tehdä vain digin vuoksi vaan mietitään, miten opiskelija löytää lehden.

Lue juttu: YL-​megaselvitys: Näin Hyy tärväsi taloutensa

Tutustu Editkilpailun voittajiin