Haku

Kuvittaja Tuomas Kärkkäinen: "Saan kommentoida lehtijuttuja viistoista näkökulmista, jopa ilkikurisesti"

Millaista kuvittajan työ on? Miten päädyit tekemään aikakausmedialle töitä?

Jättäydyin freelanceriksi runsaat viisi vuotta sitten, joskin aluksi tein varsin isolla prosentilla graafista suunnittelua, jota olen opiskellut. Freeksi ryhtymisen ideana oli alusta asti päästä tekemään edes hiukan kuvitustöitä. Alkuun pääsin tekemällä kuvituksia opintojen ohessa opiskelijalehtiin ja vastaaviin. Niistä sain kasattua pienen portfolion, jota esittelin sähköpostitse ehkä parillekymmenelle “oikealle” lehdelle, joista muutamat tarttuivat syöttiin. Nyttemmin olen saanut itseni hivutettua jo aika lailla täysipäiväiseksi kuvittajaksi. Suurin osa työajastani kuluu tätä nykyä lehtikuvitusten parissa, minkä lisäksi teen lastenkirjakuvituksia ja hieman muitakin kirjakuvituksia omiin ja muiden teksteihin.

Itselleni kuvittajan työ on unelmatyötä. Lehtikuvituksissa yhdistyy kiinnostavasti faktatieto, parhaimmillaan yhteiskunnallisuuskin, ja sanojen ulkopuolella luisteleva vaikeammin määriteltävä ilmaisu. Kuvittajana saan kommentoida lehtijuttuja hieman viistoista näkökulmista, joskus jopa ilkikurisesti, mikä ei ole mahdollista monien aikakauslehtien tekstityyppien sisällä.


Kärkkäisen kuvitus Maailman Kuvalehdessä. Juttu käsitteli sosiaalisen median, populismin ja ääriajattelun nousua ja demokratian kriisiytymistä.


Mille aikakauslehdille teet töitä nyt?

Aika lailla kaikille, jotka pyytävät! Olen tehnyt kuvituksia yleislehdille, kuten Suomen Kuvalehdelle, ET-lehdelle ja HS Teemalle, ja monille rajatumman yleisön lehdille, kuten Viinilehdelle, Kirjastolehdelle ja Opettajalle.

Mitä aikakauslehtien kuvituksissa pitää ottaa huomioon ja millainen prosessi kuvittaminen on? Mikä kuvituksissa on vaikeinta?

Lehtikuvituksissa tärkeintä ja usein vaikeinta on se, että kuvituksen täytyy perustella olemassaolonsa jotenkin. Pelkkiä sivua täyttäviä koristeita saa kuvapankeista ja tekoälygeneraattoreista halpaan hintaan, mutta toistaiseksi ne eivät vielä pysty ideoimaan ihmisen puolesta. Kuvittajan on ymmärrettävä lehtijuttu ja sitä olisi pystyttävä kommentoimaan jollakin tavalla, joka lisää tekstin rinnalle oman tasonsa.

Miten aikakauslehdissä kuvitetaan vaikeita aiheita?

Tähän on vaikea antaa yleispätevää vastausta, koska tilanteet vaihtelevat. Itse en yleensä kaihda vaikeidenkaan aiheiden kohdalla huumoria, joskin on toki asioita, joihin pelleily ei sovi. Silloin on usein tutkittava sitä, miksi aihe on vaikea, mitä tunteita se herättää ja miten niitä voisi kuvata. Kliseitäkään ei tarvitse ehdottomasti välttää, kunhan niitä käyttää tietoisesti, esimerkiksi vastakarvaan.

ET / Tuomas Kärkkäinen

Tuomas Kärkkäisen kuvitus ET-lehdessä. Jutussa ruodittiin silmälasien ominaisuuksia.

Mistä saat inspiraatiota työhösi? 

Seuraan monien kuvittajien ja kuvataiteilijoiden töitä – proosallisesti Instagramissa. Kuvittajissa ihailen tällä hetkellä erityisesti tekijöitä, jotka onnistuvat luomaan oman maailmansa, jolla on selvästi olemassaoleva mutta vaikeasti sanoilla vangittava yhteys omaan todellisuuteemme. Ehkä kysymys on taitavasta affektiivisesta ilmaisusta, jota kaipaisin enemmän omiinkin töihini. Pauliina Mäkelä on yksi parhaista juuri tässä.

Miten suunnitteluun vaikuttaa se, että kuvittaako digiin vai printtiin? Onko kuvituksissa juuri nyt jotain trendejä?

Vaikutukset ovat pääasiassa teknisiä. Printissä sivun muoto vetää pystykuvia puoleensa, netissä vaakaa. Toki animoidut kuvitukset taitavat vihdoin olla tekemässä valloitustaan myös tänne pohjan perukoille, mutta sekään ei muuta kuvittamisen pohjimmaista pääjuurta, visuaalista ajattelua. Trendejä varmasti on, mutta minusta tuntuu, että monenlaista kuvitusta voidaan käyttää lehtikuvituksena. Toki olisi hienoa, että kuvituksia ylipäätään käytettäisiin paljon enemmän kuin nykyään ja tilattaisiin reiluilla ehdoilla. Yksi keskeinen trendi vaikuttaa nimittäin jo vuosikaudet olleen se, että kuvituksia pitäisi saada halvalla ja kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin maailmankaikkeuksiin ulottuvilla käyttöoikeuksilla.

Maailman Kuvalehti / Tuomas Kärkkäinen

 

Kärkkäisen kuvitus Maailman Kuvalehdessä. Juttu käsitteli sosiaalisen median, populismin ja ääriajattelun nousua ja demokratian kriisiytymistä.

Mikä on ollut sinulle merkityksellisin projekti ja miksi? Mikä on paras tai mieleenpainuvin kokemus aikakausmediauraltasi?

Vaikea mainita yhtä yksittäistä lehtikuvitusta. Usein lehtijutut, jotka olen kokenut kaikista tärkeimmiksi, eivät ole kaivanneet kovinkaan paljon kuvituksellista näkökulmaani, koska ne seisovat niin vahvasti omilla jaloillaan, enkä voi niiden vaikuttavuudesta siten ottaa meriittiä itselleni. Mutta jos innostavasta työstä puhutaan, Suomen Kuvalehden viime vuoden joulukannen kuvittaminen oli suuri kunnia ja olen myös tyytyväinen lopputulokseen.

Aikakauslehtien ulkopuolelta täytyy vielä mainita debyyttilastenkirjani Suomen ämminkäiset värikuvina (S&S 2021), jonka julkaisu oli liki kymmenvuotinen haave.

Mikä on ollut vaikein projekti aikakauslehtiurasi aikana?

Olen yrittänyt löytää reittiä kansainvälisiin julkaisuihin, mutta se ei ole toistaiseksi tuottanut tulosta. Se tosin saattaisi vaatia enemmän kuin ne yhden käden sormilla laskettavat sähköpostit, joita olen tähän mennessä lähettänyt. Ainakaan se ei tunnu tapahtuvan itsestään.

Suomen Kuvalehti / Tuomas Kärkkäinen

Kärkkäisen kuvitus Suomen Kuvalehdessä. Joulunumeron kannen animoitu verkkoversio.

Millaisen projektin aikakauslehteen liittyen haluaisit vielä toteuttaa?

The New Yorkerin kansikuvan voisin vaikka tehdäkin, mutta katsotaan sitä vähän syssymmällä.

Mistä suomalaisista ja kansainvälisistä aikakausmedioista saat inspiraatiota ja mitä niissä erityisesti ihailet?

Jo mainittu The New Yorker on tasaisesti todella korkealaatuinen, yhtäältä hyvin perinteinen mutta kuvituksiltaan usein eteenpäinkatsova. Bloomberg Businessweek on onnistunut luomaan tyystin muista talousjulkaisuista poikkeavan visuaalisen kielensä. Suomesta ensimmäisenä nousee mieleen Aallon opiskelijoiden taittama ja visualisoima runouslehti Tuli ja savu, joka pystyy usein yllättämään. Myös Maailman kuvalehti on hieno esimerkki pienestä lehdestä, jota tehdään kunnianhimoisesti ja hienoin tuloksin.

Mitä haluaisit nähdä enemmän aikkarikuvituksissa?

Rohkeutta päästää irti liiasta kirjaimellisuudesta, koska lehtikuvitus puhuu voimakkaimmin silloin, kun se luottaa yleisönsä kykyyn tulkita kuvia eikä pelkää olla monimerkityksellinen. Lisää tunteita!

Maailman Kuvalehti / Tuomas Kärkkäinen

Kärkkäisen kuvitus Maailman Kuvalehdessä. Jatkuvan kasvun tavoittelu tuhoaa niin planeetan kuin monet meistä, jotka yritämme pitää kasvua yllä.

Mitä erityistaitoja tehtävissäsi tarvitaan? Onko jostain yllättävästä taidosta ollut työssäsi hyötyä?

Lehtikuvituksia tehtäessä on usein haettava yllättäviä yhteyksiä sellaisten asioiden välillä, jotka vaikuttavat hyvinkin eriparisilta. Ainakin itse löydän siten visuaalisia metaforia, jotka tuovat lehtijutun aiheeseen uusia näkökulmia. Kuvittajalla on siis syytä olla päässään tiheästi ristiin rastiin linkittyvä verkko kaikenlaista tavaraa. Olen opiskellut ennen graafisen suunnittelun opintojani yhteiskuntatieteitä, jonka näkisin auttavan nimenomaan tällaisessa ajattelussa.

Tiesitkö aina päätyväsi juuri tähän ammattiin?

Rakastin piirtämistä kouluikäisenä, mutta ehkä sukuni työväenluokkaisuuden vuoksi en uskaltanut edes toivoa, että sillä voisi elää. Siksi kiersin melkoisen mutkan ennen kuin päädyin varhaiskeski-ikäisenä siihen, mihin oikeastaan alunperin halusinkin.

Maailman Kuvalehti / Tuomas Kärkkäinen

 

Kärkkäisen kuvitus Maailman Kuvalehdessä. Länsimaiden kulutuksen ja elintason ylläpitämisestä johtuvat hiilidioksidipäästöt lasketaan kansainvälisesti niiden maiden päästöiksi, joissa tuotanto (ei kulutus) tapahtuu.

Lue myös:  Maailman Kuvalehden päätoimittaja Anni Valtonen: "Maailma ympärillä on muuttunut ja lehti sen mukana"


Palstalla on uusi juttusarja, jossa esitellään aikakausmaailman ammattilaisia toimittajista graafikoihin ja koodareista valokuvaajiin. Juttuun haastateltu saa aina ilmiantaa seuraavan työssään ansioituneen aikkarialan ammattilaisen. Tuomas Kärkkäisen ilmiantoi edellisessä jutussa Maailman Kuvalehden päätoimittaja Anni Valtonen.

Kärkkäisen valinta seuraavaksi haastateltavaksi on Viinilehden AD Satu Salmitie

– Satu tekee todella upeaa jälkeä numerosta toiseen ja erityisesti lehden kannet ovat usein kiehtovan omaperäisiä. Sadun kuvitustilauksen saatuaan kuvittaja pystyy ryhtymään saman tien hommiin, sillä kaikki tekniset asiat on säntillisesti määriteltynä ja suuntaa antavia ajatuksiakin mietittynä, mutta kuvittajalla on myös vapaus käyttää omaa päätään ideointiin.

Teksti: Anniina Nissinen | Kuvat: Anna Autio (Tuomas Kärkkäisen kuva) ja Tuomas Kärkkäinen (kuvitukset)

Tuomas Kärkkäinen

  • Helsingissä asuva kuvittaja, kotoisin Keravalta. 
  • Hän on työskennellyt aiemmin muun muassa toimittajana Kansan Uutisissa, uutisgraafikkona Helsingin Sanomissa ja graafisena suunnittelijana Helsingin kaupungilla. 
  • Harrastaa lukemista ja musiikkia sekä kuunneltuna että soitettuna. 
page shape 1 page shape 3
×

Haku: