Adile Sevimli nimitettiin Ylioppilaslehden päätoimittajaksi syksyllä 2022. Koko toimitus, päätoimittajan lisäksi kaksi toimitussihteeriä ja AD, aloittivat samaan aikaan. Uudella toimituksella oli kuukausi aikaa saada lehden ensimmäinen numero valmiiksi.
– Se on aina tulikoe, Sevimli sanoo.
Myös lehden aiemmat toimitukset ovat olleet samassa tilanteessa, sillä perinteen mukaisesti Ylioppilaslehden toimitus vaihdetaan kahden vuoden välein. Tilannetta ei helpota, että edeltävä toimitus lopettaa keväisin ja uusi aloittaa vasta syksyllä. Tämän vuoksi entiset päätoimittajat tarjosivat Sevimlille auliisti tukeaan.
Videolla Adile kertoo, miksi vietti yön vallatulla yliopistolla.
– Olen lähtenyt ennenkin pesteihin, jotka ovat kiinnostavia mutta haastavia, ja opetellut tehdessä.
Sevimli pitää ihmeenä sitä, että ensimmäinen numero valmistui ajoissa. Vielä juuri ennen lehden painoon lähtöä hän soitti yhdelle entiselle päätoimittajalle, Robert Sundmanille, ja kysyi, mistä lehteen saadaan aikakauslehden takasivulla oleva viivakoodi.
Vaikka entisiltä päätoimittajilta saa apua ja henkistä tukea, kukaan ei ole konkreettisesti toimituksessa auttamassa. Nykyinen toimitus haluaa tuoda tähän helpotusta. He ovat koonneet tietopakettia seuraaville toimittajille, jotta näiden aloitus olisi lempeämpi.
Ylioppilaslehti on perustettu vuonna 1913.
Ylioppilaslehti aloittaa keskusteluja
Päätoimittajan tavoitteena on tehdä Ylioppilaslehteä, joka ei vain reagoi asioihin, vaan aloittaa keskusteluja.
– Reaktiivisessa keskusteluympäristössä helposti unohtuu, että toimittajan tehtävä on myös kaivaa itse juttuaiheita, eikä vain raportoida siitä, mistä kaikki tuntuvat puhuvan. Mielestäni onnistuimme tässä heti ensimmäisessä numerossa.
Esimerkkinä hän mainitsee jutun Elokapinaan kuuluvien nuorten turvallisuusselvityksistä. Suojelupoliisin tekemät selvitykset ovat estäneet korkeakoulutettuja nuoria työllistymään valtiolle sakkorangaistusten vuoksi. Asiasta ei ollut puhuttu julkisesti ennen kuin Ylioppilaslehti kirjoitti siitä.
Ylioppilaslehdessä toimittajat etsivät juttuaiheita aktiivisesti itse.
– Olemme myös penkoneet Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston kokousten pöytäkirjoja ja löytäneet sieltä jutunaiheita.
Penkomisen tuloksena syntyi juttu siitä, mihin ja miten HYY käyttää rahojaan. Päätoimittaja halusi tuoda sen opiskelijoiden tietoon.
Budjettimme on juustohöylätty minimiin.
HYY kuuluu Sevimlin puheessa sekä hyvässä että huonossa. Ylioppilaslehti on kyseisen ylioppilaskunnan jäsenlehti, jonka rahoituksen ansiosta toimitus saa kirjoittaa vapaasti, mistä haluaa. Vapauden mahdollistava rahoitus on vallitsevan maailmantilanteen vuoksi kuitenkin niukka. Pandemia ja sota Ukrainassa ovat vaikuttaneet HYY:n kassaan ja lehden tekemiseen liittyvien kulujen kasvamiseen.
– Budjettimme on juustohöylätty minimiin.
Toimittaja testaa -jutusta syntyi kohu
Syksyn 2023 ensimmäisessä numerossa Ylioppilaslehden toimittaja testasi, millaista on työskennellä adhd-lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Toimituksessa haluttiin käsitellä aihetta, koska reseptistimulanttien väärinkäyttö opiskeluista selviämiseksi oli noussut ilmiöksi.
Ylioppilaslehti on tunnettu kohahduttavista juttuaiheistaan.
Juttu herätti paljon keskustelua ja sai osakseen kritiikkiä sosiaalisessa mediassa. Päätoimittaja osasi odottaa syyttävää palautetta, jossa taivasteltaisiin Ylioppilaslehden ylistävän päihteidenkäyttöä.
En osannut ennakoida, että juttua luettaisiin niin väärin. Juttu ei käsittele adhd:ta tai adhd-diagnosoituja.
Sevimlin mukaan suurin osa palautteesta koski kuitenkin sitä, että adhd:sta ei oikeastaan saisi puhua kuin hyvin tarkkarajaisilla tavoilla.
– En osannut ennakoida, että juttua luettaisiin niin väärin. Juttu ei käsittele adhd:ta tai adhd-diagnosoituja. Se käsittelee lääkkeiden väärinkäyttöä niiden toimesta, joilla ei ole adhd:ta.
Somen kanssa ei kannata kilpailla
Keskustelujen synnyttämisen lisäksi Ylioppilaslehti reagoi yhteiskunnallisiin asioihin ja ilmiöihin. Päätoimittaja toteaa, että nykyisen hallituksen alkutaipaleen perusteella juttuideoista ei ole jatkossakaan pulaa.
Sevimli on sitä mieltä, että perinteisen journalismin ei kannata muuttaa täysin toimintalogiikkaansa kilpaillessaan lukijoiden huomiosta, tai ainakaan alkaa matkia sosiaalista mediaa. Algoritmia ei voi voittaa ja nopeuskilpailu huomiosta on ristiriidassa journalismin kanssa. Pitäisi luottaa siihen, että informaatiotulvassa ja totuuden jälkeisessä ajassa perinteiselle medialle on tarvetta. 
– Meille maksetaan siitä, että etsimme tietoa ja välitämme sitä eteenpäin ymmärrettävässä muodossa. Journalistin tehtävä on tietää paremmin.
Sevimli huomauttaa, että sosiaalisessa mediassa asioista ei välttämättä kerrota tietoon, vaan jonkun kokemukseen perustuen.
Kuvalla voi kertoa paljon
Ylioppilaslehti on vanhempi kuin Suomen valtio tai Yleisradio. Lehti on arvokasta kulttuuriperintöä, jota on rakennettu vuodesta 1913 lähtien. Se on muuttunut vuosien varrella astetta ammattimaisemmaksi. Aiemmin lehteä tekivät opiskelijat opintojensa ohella, nykyään ammattitoimittajat.
Historiallisen asemansa vuoksi Ylioppilaslehteä seurataan tarkasti. Lehteen kohdistuu paljon odotuksia. Sevimli muistelee entisen toimitussihteerin Timo Harakan pitämää puhetta lehden 110-vuotisjuhlassa. Harakka kuvasi, että Ylioppilaslehti on ensimmäisenä pilkkaamassa sitä, mikä on yleinen totuus, ja ensimmäisenä ottamassa vakavasti sen, mille muut nauravat. Nykyinen päätoimittaja pitää tätä kuvausta osuvana.
Visuaalisuus on Ylioppilaslehdessä yhtä tärkeässä roolissa kuin teksti.
Sevimli haluaa, että hänen päätoimittajakautensa muistettaisiin erityisesti hauskoista vaalitenteistä. Nykyiselle toimitukselle osuu eduskuntavaalien lisäksi presidentti- ja EU-vaalit.
– Toivon, ettei tämä toimitus henkilöidy vain minuun, koska teemme lehteä yhdessä koko toimituksen kanssa.
Adile toimituksen sohvalla vallatulla yliopistolla vietetyn yön jälkeen.
Lehden toimitussihteereitä ovat Anni Härkönen ja Petri Jääskeläinen. Visuaalisuudesta vastaa AD Pauliina Nykänen.
– Visuaalisuus on Ylioppilaslehdessä yhtä tärkeässä roolissa kuin teksti, Sevimli sanoo.
AD on jutun teossa mukana ideoinnista lähtien, ja lehti käyttää kuvien lisäksi paljon erilaisia infografiikoita. Kuvan tehtävänä ei ole vain kuvittaa juttua, vaan sillä voi kertoa lisää ja syvemmin aiheesta.
Sevimli muistuttaa, että Ylioppilaslehden pitää näyttää hyvältä, koska se on nuorisomedia. Joku voi motivoitua lukemaan jutun sen yhteydessä olevan kuvan tai tekstinoston perusteella.
Ylioppilaslehti onnistuu kohderyhmänsä vuoksi loistavasti siinä, mistä muut mediat usein haaveilevat: tavoittamaan nuoret lukijat. Heitä Ylioppilaslehti ja sen 29-vuotias päätoimittaja haluavat palvella. Siksi juttuja tehdään jatkossakin erityisesti siitä, mikä koskettaa ja kiinnostaa opiskelijoita. Se voi olla essee Tiktokissa trendaavasta shiftaamisesta tai vaalitentti, jonka äärellä kukaan ei nukahda.
