Tähdet ja avaruus -lehden päätoimittaja Marko Pekkola: "Avaruuslennoista ja tähtitieteen arvoituksista on tullut osa mainstreamia"

Millaista työsi lehdessä käytännössä on? Mitä kaikkea teet? 

Käytännön arjessani on päätoimittajille ja toimituspäälliköille tyypillisiä tehtäviä. Osallistun artikkelien ja palstojen editointiin. Vuosien varrella mukaan on tarttunut myös satunnaisia erikoisempia askareita, kuten Taivaanvahti-palvelun projektipäällikön puuhia, Ursan tulipallotyöryhmän asioita ja muutaman vuoden välein lukijamatkat täydellisiä auringonpimennyksiä katsomaan.   

Miten ja milloin päädyit tekemään töitä aikakauslehdille ja miten päädyit juuri tähän lehteen? 

Innostuin tähtiharrastuksesta 1980-luvun alussa, vedin tähtinäytäntöjä Kuopion tähtitornilla ja luennoin aiheesta kansalaisopistossa. Valtakunnallisen Ursan piirissä olin perustamassa havaintoverkostoa haloilmiöille. Kun taivaanilmiöt, tähtiharrastus ja tähtitiede olivat tuttuja, oli luontevaa ryhtyä näiden aiheiden freelance-journalistiksi 1990-luvulla. Nykyiseen työhöni ryhdyin vuonna 1998 lyhyen toimittajapestin jälkeen.    

Tähdet ja avaruus on erikoislehti, joka on erikoistunut niinkin pieneen aiheeseen kuin maailmankaikkeuteen.

Mikä on Tähdet ja avaruus -lehden tehtävä Suomen mediakentässä? Kenelle lehti on tarkoitettu?

Tähdet ja avaruus on erikoislehti, joka on erikoistunut niinkin pieneen aiheeseen kuin maailmankaikkeuteen. Se on tarkoitettu kaikille, jotka ovat kiinnostuneita tähtitieteestä ja tähtiharrastuksesta. Samalla se on Ursan jäsenlehti.    

Tähtitiede on kiehtonut Tähdet ja avaruus -lehden päätoimittajaa Marko Pekkolaa 80-luvulta lähtien. Kuva on otettu Tiedemuseo Liekin Observatoriossa.

Mitä olet opiskellut? 

Helsingin yliopistossa opiskelin ensin yleistä kirjallisuustiedettä ja psykologiaa, mutta veri veti luonnontieteiden puolelle. Meteorologian aloituskursseilta siirryin tekemään tutkimusta ilmakehän valoilmiöistä. Yhteistyö amerikkalaisen tutkijan ja kotimaisten harrastajien kanssa vei Yhdysvaltain kansallisen tiedesäätiön rahoittamaan projektiin Etelämantereelle. Löydettyäni freelance-journalismin en enää palannut yliopistoon.          

Mitkä asiat sinua eniten kiinnostavat aikakauslehtijournalismissa?

On hienoa saada yhdessä toimituksen ja taittajan kanssa aikaan visuaalisesti kaunis paketti lukijoille, joka on lähestyttävä ja mielenkiintoinen. Osallistun paljon tietyn tyyppisten artikkelien kehittämiseen. Erityisen kiinnostavaa on editoida esimerkiksi uuden avustajan juttua tai harrastajien lähettämiä materiaaleja, joista on kaivettavissa esiin narratiivia. Parhaimmillaan teksti vie lukijan paikan päälle. 

Olen taustaltani ja luonteeltani nörtin ja humanistin sekoitus. Minut saavat syttymään harvinaiset taivaanilmiöt, vielä löytymättömän planeetan etsintä aurinkokunnan äärilaidoilta ja yhä kehittyneemmät mönkijät etsimässä jälkiä Marsin muinaisuudesta.

Pekkola on taustaltaan ja luonteeltaan nörtin ja humanistin sekoitus. Kuva on otettu Tiedemuseo Liekin Observatoriossa.

Mistä kiinnostuksesi avaruuteen on syntynyt? 

Kun olin yläasteen viimeisellä luokalla, olin palaamassa elokuvista kotiin parhaan kaverini kanssa. Hän näytti minulle kaksi kirkasta planeettaa kevättalviselta yötaivaalta. Olin yllättynyt siitä, että koulukirjan sivuilla etäisen oloiset planeetat olivatkin konkreettisesti nähtävissä. Kuukautta myöhemmin olin palaamassa yksin kotiin samaa tietä pitkin ja oli jälleen tähtikirkasta. En kyennyt enää löytämään planeettoja, mistä seurasi surullinen tunne kadotetusta taidosta. Menin kaverini luo, ja hän selitti, kuinka tähtitaivaan asento muuttuu. Sain lainaan Kari Kailan Tähtitaivaan oppaan (Ursa, 1979). Siihen aikaan se oli vallankumouksellinen teos, ja olin ihan myyty.     

Oletko sydämeltäsi tiedenörtti? Millaiset asiat saavat sinut syttymään? 

Olen taustaltani ja luonteeltani nörtin ja humanistin sekoitus. Minut saavat syttymään harvinaiset taivaanilmiöt, vielä löytymättömän planeetan etsintä aurinkokunnan äärilaidoilta ja yhä kehittyneemmät mönkijät etsimässä jälkiä Marsin muinaisuudesta. Tutkijoiden ja tähtiharrastajien tarinat ilahduttavat, kun on kohdattu jotain erikoisempaa.  

Tiedemuseo Liekin Observatoriossa pääsee tutustumaan välineisiin, joilla on aikoinaan tiirailtu tähtitaivaalle.

Mistä haaveilet? 

Suurimmat mediat ja verkkotoimitukset ovat huomanneet, että suomalaisia innostavat yhä enemmän maapallon ulkopuoliset asiat. Avaruuslennoista ja tähtitieteen arvoituksista on tullut osa mainstreamia.    

Kiinnostavatko tiede- ja tähtitiedeaiheet mielestäsi ihmisiä riittävästi? 

Ne kiinnostavat valtavasti. Takavuosina iltapäivälehdessä saattoi nähdä pilakuvan tähtiharrastajista kaukoputkineen. Alle oli kirjoitettu nörttejä pilkkaava kuvateksti ”Nano nano!” Tämä vaihe meni ohi ehkä 15–20 vuotta sitten. Suurimmat mediat ja verkkotoimitukset ovat huomanneet, että suomalaisia innostavat yhä enemmän maapallon ulkopuoliset asiat. Avaruuslennoista ja tähtitieteen arvoituksista on tullut osa mainstreamia.    

Tähdet ja avaruus -lehden aihe on maailmankaikkeus, josta riittää ammennettavaa. Kuva on otettu Tiedemuseo Liekin Observatoriossa.

Mikä on ollut kaikkien aikojen suurin onnistumisesi alalla tai merkittävin projekti?

Tämä kunnia kuuluu jaetusti koko tiimille ja lehden lukijoille. Tähdet ja avaruuden levikki nousi vuonna 2014 Euroopan saksankielisen alueen johtavan tähtitiedelehden Sterne und Weltraumin ohi. Muutama vuosi myöhemmin ohitimme Iso-Britannian alan suurimman julkaisun BBC Sky at Nightin levikin. Nämä siis saavutettiin tekemällä suomenkielistä julkaisua Suomessa. Viime vuosina artikkelituotantoamme on alettu julkaista lisenssimaksua vastaan myös ruotsiksi Ruotsissa.   

Mikä on ollut vaikein asia aikakauslehtiurasi aikana? 

Ryhtyä varsinaisen journalistisen leipätyön sivussa it-projektipäälliköksi, kun Ursan Taivaanvahti-palvelu perustettiin. Se on oma ammattinsa. Ennen syvään päätyyn hyppäämistä jonkinlainen valmistautuminen olisi voinut olla hyvä idea. Esimerkiksi alkusuoran palaverin kysymykseni siitä, josko kymmenientuhansien rivien koodauksen dokumentointiin yksi tunti voisi riittää, oli jokseenkin hulvaton.      

Kovin skuuppimme oli Keurusselän muinaisen ja suuren törmäyskraatterin julkistaminen vuonna 2004. En ikinä unohda tutkijoiden ilmeitä, kun Helsingin yliopistossa pöydälle levitettiin kraatterista kertovat pirstekartiot muutamaa päivää ennen kuin lehti meni painoon.

Mitkä ovat olleet mieleenpainuvimpia kokemuksia aikakausmediauraltasi?

Pluton pudotus kääpiöplaneetaksi IAU:n konferenssissa vuonna 2006 Prahassa on ollut toistaiseksi ylittämätön. Ennen tähtitieteilijöiden suuren yleiskokouksen käsittelyä ratkaisevaksi osoittautui aurinkokuntatutkijoiden jaoksessa käyty väittely ja koeäänestykset. Tapahtuman piti alun perin olla pressin kannalta suljettujen ovien takana, mutta viime hetkellä tähän tuli muutos. Olin yksi vain neljästä journalistista, jotka näkivät historiallisen käänteen sillä hetkellä, kun se tapahtui.  

Toinen on kovin skuuppimme, joka oli Keurusselän muinaisen ja suuren törmäyskraatterin julkistaminen vuonna 2004. En ikinä unohda tutkijoiden ilmeitä, kun Helsingin yliopistossa pöydälle levitettiin kraatterista kertovat pirstekartiot muutamaa päivää ennen kuin lehti meni painoon. Hindustan Timesia ja Australian medioita myöten kerrottiin, että Tähdet ja avaruus kertoo asiasta. Normaalitilanteessa uutinen olisi mennyt tieteelliseen lehteen ensin, mutta löytäjinä oli kaksi suomalaista harrastajaa, Satu Hietala ja Jarmo Moilanen. Nykyään he molemmat ovat ammattitutkijoita. 

Ursan tähtitorni Helsingin Kaivopuistossa on valmistunut vuonna 1926. 

Erityisen mieleenpainuvia ovat kuitenkin olleet Euroopan avaruusjärjestön painottomuuslento Atlantin yllä ja leonidien tähdenlentomyrskyn seuraaminen Taiwanin vuoristossa.

Millaisia kiinnostavia matkoja työhösi kuuluu? Oletko ulkomailla ollut seuraamassa jotain erityisen hienoa tähtitieteellistä ilmiötä?

Tähtitiede on kansainvälinen ala, mikä tarkoittaa myös osallistumista tutkijoiden kokouksiin ulkomailla. Erityisen mieleenpainuvia ovat kuitenkin olleet Euroopan avaruusjärjestön painottomuuslento Atlantin yllä ja leonidien tähdenlentomyrskyn seuraaminen Taiwanin vuoristossa. Yhdessä ilmailu- ja avaruustoimittaja Jari Mäkisen ja lehden lukijoiden kanssa olemme todistaneet neljää täydellistä auringonpimennystä Turkissa, Kiinassa, Australiassa ja Chilessä.  

Onko jostain yllättävästä taidosta ollut työssäsi hyötyä? 

Se että perehdyin aluksi vapaa-ajallani yhteen meteorologian hyvin rajalliseen aihealueeseen hyvin syvälle. Lopulta saatoin osallistua sen tutkimukseen ja tieteellisten artikkelien kirjoittamiseen. Tämä antoi läpileikkauksen siitä, miten tiede toimii.    

Tähdet ja avaruus -lehti ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa. 

Tiesitkö aina päätyväsi juuri tähän ammattiin?

En. Pienenä lapsena piirsin pikkuruisia sarjakuvia, jotka nidoin minimaalisen kokoisten lehtien muotoon. Seuraavaksi otin postinkantajan roolin, joka vei kunkin ”numeron” perille. Vastaanottajana oli ensin sisareni ja sitten kaverini. Tästä olisi ilmeisesti pitänyt jotain arvata, mutta en hoksannut. Yläasteella keksin, että minusta tulee historianopettaja. Ei tullut.

Palstalla on juttusarja, jossa esitellään aikakausmaailman ammattilaisia toimittajista graafikoihin ja koodareista valokuvaajiin. Juttuun haastateltu saa aina ilmiantaa seuraavan työssään ansioituneen aikkarialan ammattilaisen. Marko Pekkolan valinta on Fysioterapia-lehden päätoimittaja Saija Suominen.

– Näkemyksellisen ja valoisan Saija Suomisen tarina olisi mielenkiintoista luettavaa. Fysioterapia-lehden päätoimittajana hän kantaa itsenäisen journalismin soihtua järjestömaailmassa.