1. Käytä aikaa sopivan kuvaajan etsimiseen.
Kaikki alkaa sopivan kuvaajan etsimisellä. Selvitä, kenen kuvaustyyli sopii parhaiten lehteen ja juuri tälle juttukeikalle. Parhaan käsityksen kuvaajien taidoista ja mieltymyksistä saa käymällä läpi kuvaajien portfolioita.
Jos kuvaan kaivataan rakennettua valaistusta, ei keikalle kannata valita kuvaajaa, joka kuvaa aina luonnonvalossa. Kannattaa muistaa myös se, että sama kuvaaja ei välttämättä sovi aina jokaiselle kuvauskeikalle.
– Etsimiseen kannattaa käyttää aikaa, sillä se on sekä tilaajan että kuvaajan etu, että keikalle valitaan sopiva kuvaaja, valokuvaaja Antti Yrjönen sanoo.
Kuvaajalle erityisen palkitsevaa on saada lehteen kuvalähtöinen juttu. Suomen Kuvalehdessä julkaistu Pimeäksi pommitettu maa -juttu rakentui Yrjösen ottamien kuvien ympärille. Se kertoo siitä, kuinka Venäjän iskut Ukrainan energiainfraan näkyvät siviilien elämässä.
2. Minimoi säätö ja anna kuvaajalle riittävästi aikaa.
Monella lehdellä on tiukka budjetti. Miten kuvaajan työtä voi helpottaa ilman, että maksaa keikasta enemmän? Yrjösen mukaan pienempi palkkio voi olla riittävä, jos kuvaaja pystyy tekemään työnsä tehokkaasti ja keskittymään kuviin muun säätämisen sijaan. Säätöä vähentävät toimituksen tekemä hyvä taustatyö, järkevä aikataulu ja selkeä kuvausbriiffi.
– Kun kuvausaika on sovittavissa joustavasti suoraan kuvattavan kanssa ja valokuvaajalla on riittävästi aikaa toimeksiannosta kuvien toimitukseen, työ helpottuu, hän sanoo.
Säätöä vähentää myös se, että kuvaajaan pitää yhteyttä yksi henkilö toimituksesta. Yhteydenpito kannatta selkeyden vuoksi käydä vain yhdessä kanavassa.
3. Tee selkeä kuvausbriiffi.
Laadi kuvaajalle selkeä kuvausbriiffi kirjallisesti tai suullisesti. Mitä kuvataan ja missä? Millaiseen juttuun kuva tulee? Miten kuvattava tavoitetaan? Mihin mennessä kuvan pitää olla valmis? Mitä kuvilla tavoitellaan? Kuinka paljon kuvia tarvitaan? Hyvällä briiffillä ja jutun näkökulman avaamisella varmistetaan, että kirjoittaja ja valokuvaaja tekevät samaa juttua.
Turhan tarkkaa kuvasuunnitelmaa ei kannata tehdä, sillä usein tiukat suunnitelmat menevät uusiksi. Joskus kuvauspaikka saattaa olla ristiriidassa vision kanssa tai sää voi yllättää.
– Kannattaa muistaa, että usein paras kuvaidea syntyy vasta kuvaajan ja kuvattavan kohdatessa, Yrjönen sanoo.
Aikakauslehtien kansikuvat ovat usein tarkkaan konseptoituja, ja siksi niitä on Yrjösen mielestä välillä vähän turhauttavaa kuvata. Kansista tulee tulee helposti kaavamaisia.
Tästä erilaisena esimerkkinä on Yrjösen ottama kansikuva vasemmistoliiton puheenjohtajasta Minja Koskelasta, joka julkaistiin Kansan Uutisissa. Kuvaan ei ollut tiukkaa briiffiä, mutta aikaa kuvan ottamiselle ei ollut kovin paljon. Haastattelu ja kuvaus hoidettiin samalla kertaa, ja haastattelupaikaksi oli etukäteen sovittu Eduskuntatalon keltainen huone.
Yrjönen kuvasi Minja Koskelan Kansan Uutisten kanteen Eduskuntatalon keltaisessa huoneessa. Upeaa valoa ei voinut etukäteen suunnitella.
4. Luota kuvaajaan.
Joskus matalaa palkkiota yritetään kompensoidaan laskemalla odotuksia: juttuun tarvitaan vain yksi kuva tai tähän kuvaan ei kannata käyttää kovin paljon aikaa. Huonon työn tekeminen ei kuitenkaan ole kuvaajalle motivoivaa. Hyviä työnäytteitkäkin pitäisi saada. Tilanne johtaa helposti kehään, jossa työn laatu ja palkkiot jatkavat laskuaan. Tilaaja, kuvaaja ja lukija kärsivät.
Parhaaseen lopputulokseen päästään usein silloin, kun kuvaajalle annetaan vastuuta ja luovuudelle jätetään riittävästi tilaa.
– Ihmiset tekevät hyvää jälkeä silloin, kun saavat tehdä asioita, joita parhaiten osaavat.
Kansan Uutisten dialogi-palsta on Yrjösen mukaan kuvaajan kannalta varsin toimiva konsepti. Kysymys–vastaus-muotoon tehdyn jutun haastattelut tehdään kasvotusten, paikka vaihtuu joka kerta ja sen avulla pyritään rakentamaan myös linkkiä asiantuntijahaastatteluun. Konseptin puitteissa kuvaajalla on vapaat kädet ja muuttuvista kuvauspaikoista saa usein uutta inspiraatiota. Palstalle haastatellut ovat asiantuntijoita, jotka esiintyvät usein mediassa. Myös siksi on Yrjösen mielestä kiva yrittää keksiä kuvaan jotain uutta.
– Kuvasin ekonomisti Anni Marttisen Paavalinkirkossa, jossa rakensin hänestä pyhimyksen. Kirkko valikoitui kuvauspaikaksi, sillä taloustiedettä syytetään toisinaan dogmaattisuudesta ja sitä verrataan uskontoon, hän sanoo.
Yrjönen kuvasi Anni Marttisen Kansan Uutisiin Paavalinkirkossa.
5. Anna palautetta.
Miten kuvauskeikka meni? Olivatko kuvat juuri sopivia juttuun? Palaute auttaa sekä tilaajaa että kuvattavaa kehittymään. Palaute kertoo kuvaajalle siitä, että kuvilla on merkitystä. Palautteella voi olla helpompi ohjata kuvaajaa kuin briiffillä.
– Palautteen miettiminen auttaa kehittämään lehden visuaalista linjaa. Lisäksi se kehittää kuvaajan ja tilaajan yhteistä näkemystä, Antti Yrjönen sanoo.
Antti Yrjönen oli puhumassa Magazine Symposiumissa Haaga-Heliassa 11.11.2025. Symposiumin teemana oli rohkeus.
