Ohjeistus liittyy toimittaja Lauri Nurmen kirjoittamaan Sanna Marin -kirjaan, joka herätti viime syksynä keskustelun luottamuksellisesti annettujen tietojen käytöstä jälkikäteen muissa yhteyksissä. Nurmen esitettiin käyttäneen kirjassa tietoja, jotka hän on saanut luottamuksellisesti toimiessaan Iltalehden toimittajana. Marinin mukaan kirja sisältää vääriä tietoja ja virheellisiä tulkintoja, mutta Nurmi ei katsonut rikkoneensa lähdesuojaa.
Julkisen sanan neuvosto katsoi, että epäselvyydet asiassa voivat heikentää luottamusta journalismiin ja journalisteihin. Siksi neuvosto päätti selkeyttää eettistä ohjeistusta täydentämällä Journalistin ohjeiden soveltamisopasta.
Ohjeistus on julkaistu kesäkuussa päivitetyssä soveltamisoppaassa ja se täydentää Journalistin ohjeiden kohdan 18 tulkintaa. Ohjekohdan mukaan haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi ja millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Nyt tehdyssä linjauksessa on kyse tämän ohjeen soveltamisesta tilanteisiin, joissa haastattelusta on julkaisuhetkellä jo kulunut merkittävästi aikaa.
Haastateltavan on voitava luottaa siihen, ettei hänen journalistille tausta-aineistoksi antamiaan tietoja julkaista hänen nimissään ilman lupaa myöskään myöhemmin tai muissa yhteyksissä. Siitä, mitä haastateltavan kanssa on sovittu, voidaan kuitenkin poiketa erityisen painavasta syystä, kuten olosuhteiden muututtua niin olennaisesti, että asian yhteiskunnallinen merkitys ja yleisön oikeus tietää edellyttävät tiedon julkaisua.
Uuden ohjeistuksen pääsääntö on, että tausta-aineisto on pysyvästi tausta-aineistoa.
Myös erilaisten keskustelu- ja taustatilaisuuksien siteeraamiselle etukäteen asetettuja rajoituksia on syytä kunnioittaa tietolähteiden oikeuksien turvaamiseksi. Uuden ohjeistuksen pääsääntö on, että tausta-aineisto on pysyvästi tausta-aineistoa.
Pääsääntöön tehdään kuitenkin poikkeus niitä tilanteita varten, joissa olosuhteiden myöhempi olennainen muutos tekee haastattelumuotoisesta julkaisemisesta journalistisesti perusteltua. Sama pääsääntö – ja oletettavasti myös sama poikkeus – koskee myös keskustelutilaisuuksia, joihin osallistuttaessa hyväksytään puheenvuorojen siteeraamista koskevia rajoituksia, kuten Chatham House -sääntö. Sillä tarkoitetaan käyttäytymiskoodistoa, jonka mukaan tilaisuudessa esitettyä tietoa saa vapaasti käyttää, kunhan asian esittäjä ei käy ilmi.
Aikakausmedian johtaja Mikko Hoikan mielestä uusi ohjeistus on kohtuullisen onnistunut, kunhan neuvosto tulkitsee sitä jatkossa huolellisesti. Punninta luottamuksen säilyttämisen ja yleisön tietointressien välillä ei varmastikaan ole aina helppoa.
– On hyvä huomata, että ohjeistus ei rajoita itse tiedon julkaisemista, vaan ainoastaan julkaisumuotoa. Kun tieto julkaistaan haastattelulausuman sijaan "lehden tietojen mukaan" -kaneetilla, sen kertoja jää tyypillisesti julkisuuden ulkopuolelle, vaikka varsinaisesta lähdesuojasta ei olisikaan sovitt, hän sanoo.
Hoikan mukaan etenkin politiikan journalismissa on tärkeää, että toimittajat saavat myös sellaista tietoa, jota poliitikoille olisi epäedullista lausua julkisuuteen omilla kasvoillaan.
Lue lisää ohjeistuksesta Journalistin ohjeiden soveltamisoppaasta
