Vuoden paras lifestylejuttu on Mondon kiehtova matkareportaasi, jossa kierrettiin Yhdysvaltojen harvaan asutussa osavaltiossa Wyomingissa. Roadtrip-henkisellä reissulla toimittaja Valtteri Väkevä ja kuvaaja Antti Rintala matkasivat kuivalta tasangolta vuoristoon ja kuumien lähteiden äärelle.
Wyomingissa he nauttivat entisajan chuckwagon-illallisesta, tutustuivat Buffalo Billin museoon, vierailivat rodeossa ja ihastelivat Yellowstonen kansallispuiston ihmeitä, kuten biisoneita ja sata metriä korkeaa vesiputousta. Matka alkoi Codyn kaupungista ja eteni Yellowstonin kautta Grand Tetoniin.
– Wyomingnin alue näytti jo lentokoneesta tarunhohtoiselta villiltä länneltä. Mielikuva vahvistui, kun laskeuduimme Kajaanin lentokentän kokoiselle kentälle, jossa vastassa oli cowboy-hattuisia paikallisia ja leppoisa tunnelma. Siellä oli hektisen Los Angelesin jälkeen todella rauhallista, sanoo valokuvaaja Antti Rintala.
Rintalalle yksi ikimuistoisimmista hetkistä oli vierailu Grand Tetonin kansallispuistossa, jossa hän kuvasi vanhaa mormonikylää henkeäsalpaavan kauniissa maisemissa vuoristojen syleilyssä.
– Siellä tuli fiilis, että tämä paikka on tuttu jostakin. Pienen googlailun jälkeen selvisi, että siellä oli kuvattu kohtaus Rocky IV -elokuvaan, joka oli lapsuuteni suosikki. Olin nähnyt elokuvan niin monta kertaa, että paikka oli jäänyt mieleen.
Videolla toimittaja Valtteri Väkevä kertoo Wyomingin matkasta.
Pala perinteistä Amerikkaa
Wyomingin-matka oli osa kaksikon kahden viikon mittaista yhdistettyä työ- ja vapaa-ajan reissua, johon kuuluivat myös Los Angeles, San Francisco ja kuuluisa Kalifornian rannikkoa pitkin kulkeva roadtrip-reitti Highway 1.
– Kuuden päivän aikana ehdimme kiertää Wyomingin osavaltion länsiosan jotenkin. Siellä muistui mieleen, että Amerikassa etäisyydet ovat pitkiä ja osavaltiot valtavia, jutun kirjoittanut Valtteri Väkevä sanoo.
Wyomingiin he päätyivät vanhojen tuttujen kautta. Se oli hyvä valinta, sillä Wyoming on yksi harvimmin asutuista osavaltioista, jossa pääsee kokemaan palan perinteistä Amerikkaa. Yksi kaksikon mieleenpainuvimmista kokemuksista oli yörodeo, jota Väkevä kuvaa yhdeksi kaistapäisimmistä lajeista.
Tärkeintä on, että kuviin saa taltioitua fiiliksen, täydellisyyttä ei voi tavoitella.
Hän halusi tuoda jutussa esille myös lajin kääntöpuolen: paikalliset eläinsuojelujärjestöt ovat kritisoineet tapahtumia vahvasti ja tuoneet esille sen epäkohtia. Jää siis matkailijan itsensä päätettäväksi, haluaako boikotoida lajia vai kokea sen omin silmin.
Yellowstonen kansallispuistossa voi törmätä biisoneihin.
Kuvaajalta matkareportaasin tekeminen vaatii paljon. Kuvia ei voi etukäteen suunnitella eikä rakentaa, vaan pitää katukuvaajan tavoin kuvata kaikkea mitä näkee.
– Tärkeintä on, että kuviin saa taltioitua fiiliksen, täydellisyyttä ei voi tavoitella. Siinä vaiheessa ei vielä tiedä, millainen juttu tulee olemaan, niin kaikesta olisi hyvä olla kuvia, Rintala sanoo.
Juttujen taustatyöhön käytetään aikaa
Mondossa matkajuttujen taustatyöhön ja selvittelyyn käytetään usein melkein yhtä paljon aikaa kuin mitä reissu kestää. Ennen lähtöä tehdään matkasuunnitelma, päätetään ketkä reissuun lähtevät sekä suunnitellaan matkan sisältö, paikat ja aikataulu tarkkaan.
– Matkajutuista ei voi silti ikinä tietää, mitä niistä tulee. Reissussa jokainen päivä tuo aina jotakin uutta ja vasta paikan päällä selviää millainen tunnelma on missäkin kohteessa, Väkevä sanoo.
Yellowstone sijaitsee maanalaisen supertulivuoren päällä, josta todisteena on kuumia lähteitä ja kuplivaa mutaa.
Mutta mikä tekee lifestylejutusta hyvän?
Väkevän mukaan siihen liittyy tietynlainen unelmointi. Hyvästä jutusta lukijalle syntyy fiilis, että haluaisin reissata tuonne, omistaa tuon takin tai leipoa tuon kakun. Vaikka juttuun olisi leivottu sisään paljon faktaa, se ei saa olla kuivakkaa tuotelistausta. Kun taustatyö on tehty hyvin, jutussa on kiinnostava kulma ja asioita on kuratoitu, se toimii.
– Matkailujuttu ei voi olla vain ihastelua ja adjektiiveja, sillä se menee helposti kliseiseksi. Hyvässä jutussa täytyy olla myös aitoja havaintoja, paikalla olemisen tuntua, tietoa historiasta ja analyysia siitä, että ymmärretään missä ollaan. Parhaimmillaan juttu antaa lukijalle konkreettisia eväitä.
Väkevän uran aikana matkailujournalismi on muuttunut paljon. Vastuullisuusnäkökulma otetaan nykyään paremmin huomioon kaikissa päätöksissä ruoasta eläinten kohteluun, ja reissuja tehdään myös maata pitkin. Koronavuodet synnyttivät lähimatkailubuumin, eikä se ole mennyt ohi vieläkään.
– Vastuullisuusteko on kertoa myös vähemmän tunnetuista paikoista, kuten Wyomingista, jossa ei ole niin paljon turismia, Väkevä sanoo.
Ennen kuin Väkevä oli kirjoittanut matkajuttuja, hän ajatteli, että ne syntyvät kätevästi lomailun ohessa. Todellisuus on kuitenkin se, että reissussa nähdään ja tehdään asioita viikon aikana enemmän kuin mitä tavallinen matkailja tekee kahdessa viikossa.
– Se on kohteeseen tutustumista kellon ympäri, todellista turboahdettua matkailua. Se on silti tosi kiva tapa reissata, sillä paikat tulee nähtyä ja matkakohteesta saa tosi kattavan kuvan.
Vastuullisuusteko on kertoa myös vähemmän tunnetuista paikoista, kuten Wyomingista, jossa ei ole niin paljon turismia.
Kahden viikon aikana kaksikko ehti nähdä ja tehdä reissussa niin paljon, että Rintalalla meni kuukausi, että hän alkoi sisäistää kaiken kokemansa.
– Kun viimein aloin käymään kuvia läpi, herkistyin. Niin vaikuttava reissu se oli.
Jutun tekemiseen osallistuivat toimittaja Valtteri Väkevä, valokuvaaja Antti Rintala, jutun taittanut AD Timo Tervoja ja jutun editoinut toimituspäällikkö Pekka Hiltunen.
Lue juttu: Valloittava Wyoming, Mondo 10/2024
Elämyksiä kaikille aisteille
Vuoden lifestylejuttu -sarjan tuomaristo totesi, että Mondon mukaansa tempaava nojatuolimatka tarjoaa elämyksiä kaikille aisteille.
– Perusteellinen pohjatyö näkyy lopputuloksessa, ja taitavasti kirjoitetussa jutussa jokaisella lauseella on tarkoituksensa. Pysäyttävän hienot kuvat, harkittu ja vetävä taitto sekä huolella editoitu teksti muodostavat jutusta harmonisen kokonaisuuden. Kaikin puolin onnistuneen jutun kruunaa luotto lukijan kuvanlukutaitoon, tuomaristo toteaa perusteluissaan.
Sarjan tuomaristossa olivat valokuvaaja Mikko Hannula, muotitoimittaja ja stylisti Liisa Kokko, ruokavaikuttaja, -toimittaja ja -valokuvaaja Mari Moilanen ja Antiikki & Designin päätoimittaja Mirva Saukkola.
Kunniamaininnat sarjassa saivat Glorian Alman aika ja Kodin Kuvalehden Leipurin joulutaiat.
Tutustu Editkilpailun 2024 voittajiin täällä
