Millainen lehti on Yliopisto?
Yliopisto-lehti on tavallaan tutkimusmaailman Yleisradio. Katsomme ympäröivää maailmaa tutkimuksen näkökulmasta. Seuraamme ajankohtaisia asioita ja välitämme niihin liittyvää tutkittua tietoa ja tutkijoiden analyysejä selväsanaisesti kaikille kiinnostuneille.
Kerromme veronmaksajille, mitä Helsingin yliopiston saamalla tutkimusrahalla tehdään ja millaisia aineksia tiede tarjoaa niin ihmisen kuin yhteiskunnan hyväksi.
Yliopisto-lehden tehtävä liittyy demokratian toteutumiseen. Kun käsittelemme eri alojen tutkimusta suomeksi, tarjoamme sekä tietoa että sanoja ajankohtaisten ja uusien asioiden ymmärtämiseen. Annamme eväitä julkisen keskustelun seuraamiseen sekä oman mielipiteen muodostamiseen.
Miten ja milloin päädyit aikakauslehtialalle?
Kesätyöt eri paikkakunnilla ja erilaisissa lehdissä on ollut tärkeä vaihe työuralla. Ymmärrys niin toimittajan työstä kuin omasta itsestä on karttunut.
Ensimmäinen kesätyöpaikkani oli paikallislehti Kuusankosken Sanomat, jossa juttuaiheet vaihtelivat kaktuksen kukinnasta vanhan tehdasyhdyskunnan muutokseen. Savon Sanomien Mikkelin aluetoimitus opetti itsenäisyyttä, ja kaksi kesää maakuntalehti Karjalaisessa antoi poliisikierrosten soittelun ohella mahdollisuuden omiin isoihin juttuihin.
Kesätöissä huomasin, että nopearytminen uutistyö ei ole minua varten, vaan kaipasin syventyvää jutuntekoa ja kokonaisuuksien rakentamista. Vaikka tiedotusopin opintoni Tampereen yliopistossa olivat vielä kesken, hain silmiin osunutta Diabetes-lehden toimittajan paikkaa. Sieltä alkoi aikakauslehtiura vuonna 1988.
Mikä on suhteesi tieteeseen?
Vaikka juuri tiedetoimittaminen ei ollut suuri unelmani, sattuma ohjasi siihen suuntaan. Diabetes-lehden työ oli lääketieteellisen tiedon tulkkaamista käyttötiedoksi diabeetikoille, Diabetes ja lääkäri -lehdessä taas alan tutkimuksen välittämistä lääkäreille ja hoitajille.
Paikkakunta vaihtui, ja uusi työ löytyi tutkimusrahoittaja Suomen Akatemiasta. Puolet työstä oli tiedottamista, toinen puoli tiedepolitiikkaa ja tutkimusta käsittelevän lehden päätoimittamista. Paluu kokoaikaiseen journalistiseen työhön houkutti, ja aloitin Yliopisto-lehden päätoimittajana joulukuussa 2002.
Tieteessä ja journalismissa on paljon samaa. Molemmissa oleellista on faktoissa pysyminen.
Millainen toimitus Yliopisto-lehdellä on?
Yliopistolla on ammattitaitoinen, lehden tehtävään sitoutunut ja innostunut toimitus. Peruskokoonpanoomme kuuluu päätoimittajan lisäksi toimituspäällikkö, graafikko ja kolme toimittajaa.
Tieteen erikoistoimittajan työssä pitkästä kokemuksesta on suurta hyötyä, kun tehtävänä on poimia hankalien käsitteiden takaa kiinnostavat asiat tai tietää, keneltä voi kysyä parasta asiantuntijaa johonkin tiettyyn aiheeseen. Tai keneltä kehtaa kysyä ne tyhmät kysymykset.
Avustajat ovat Yliopisto-lehdelle tärkeitä. Teemme yhteistyötä erinomaisten freelance-valokuvaajien, -kuvittajien ja -toimittajien kanssa.
Mistä löydätte kiinnostavia tiedeaiheita ja miten niitä popularisoidaan?
Helsingin yliopiston 11 tiedekuntaa on juttuaiheiden valtameri. Lopetin jo kauan sitten murehtimisen siitä, osaammeko valita ne tärkeimmät ja kiinnostavimmat aiheet, sillä niitä on enemmän kuin ehdimme käsitellä. Luotan kokeneen toimituksen vainuun. Uskon myös siihen, että kun toimittaja tarttuu itseään kiinnostavaan aiheeseen, syntyy laatua. Rinnalla kulkeva kommentoiva toimitus ja hyvä editori tekevät tietysti osansa.
Innostus antaa puhtia huolellisten taustatöiden tekemiseen. Mitä enemmän aiheeseen on perehtynyt, sitä kiinnostavampia kysymyksiä osaa esittää ja sitä paremmin pystyy tulkkaamaan tutkimusta elävälle kielelle ja käyttämään luovuutta jutun rakentamisessa.
Aiheen visualisointi on oleellinen osa popularisointia. Hyvä kuvitus tuo juttuun oikeaan suuntaan viittoilevan lisän ja herättää ehkä sellaisenkin lukijan kiinnostuksen, jota aihepiiri ei heti puhuttele.
Miten tieteestä puhuminen on muuttunut urasi aikana?
Aikakauslehdissä tiedettä ryhdyttiin innolla popularisoimaan1980-luvun puolivälissä. Silloin perustettiin Tieteen tiedotus ry., joka ryhtyi julkaisemaan Tiede 2000 –lehteä (nykyisin Tiede) ja Terveys 2000 –lehteä (nykyisin Hyvä Terveys). Vuonna 1990 Yliopisto-lehti karsi sivuiltaan talon sisäiset asiat ja keskittyi tieteen yleistajuistamiseen.
Tiede ja sen jännittävät löydöt erityisesti luonnontieteiden tontilta kiinnostavat lukijoita, ja tutkimus on viime vuosikymmeninä saanut päivälehtiinkin omia palstoja tai osastoja. Lähivuosina on kuitenkin tuntunut siltä, että aihepiirien valikoima on kaventunut kärjistäen sanottuna psykologiaan, mielenterveyteen ja suolentoimintaan.
Sosiaalinen media on tuonut muassaan ison muutoksen. Ääneen pääsevät monenkirjavat ”asiantuntijat”, ja luotettavan tiedon löytyminen vaatii ymmärrystä ja aktiivisuutta. Yliopisto-lehdelläkin on digitaalisia olomuotoja: ylläpidämme kahta sometiliä, julkaisemme kaikille avointa näköislehteä ja osa jutuistamme ilmestyy ääniversioina. Ongelmamme ovat samat kuin monella muulla: miten meidät löydetään tulvasta ja miten käytämme resurssimme viisaasti.
Digitaalisten alustojen kautta on mahdollista tavoittaa uusia yleisöjä. Siksi Yliopisto-lehdenkin pitää yrittää. Arvelen, että luotettavuus on se voima, jolla pärjäämme.
Mitkä ovat hauskimpia tai mieleenpainuvimpia kokemuksia aikakausmediauraltasi?
Mieleenpainuva sattumus liittyy ensimmäiseen työpäivääni Yliopisto-lehdessä. Arvon professori Matti Klinge asteli pyytämättä ja yllättäen huoneeseeni. Hän halusi puhuttaa kovin nuoren Tampereen yliopiston kasvattia ja muistuttaa Helsingin yliopiston pitkistä perinteistä ja niiden kunnioittamisesta.
Metron uutisnäytöillekin päätyi Yliopisto-lehdelle osoitettu kirje. Kirjeitä toimitukseen tulee silloin tällöin, mutta tämän teki erikoiseksi kuoreen sujautetut setelit. Kirjeen lähettäjä halusi tehdä tilauksen ja maksaa sen saman tien. Tein sympaattisesta yhteydenotosta postauksen lehden someen, josta se levisi liki valtakunnan uutiseksi.
Mitkä aiheet lukijoita kiinnostavat juuri nyt?
Yliopisto-lehden juuri valmistuneen lukijatutkimuksen mukaan kiinnostavimpien aihepiirien kärjessä ovat tutkimustulokset, ajankohtaisten asioiden ja ilmiöiden taustoittaminen, tutkimustulosten hyödyntäminen ja Suomen tiedemaailmaa koskevat uutiset.
Lukijatutkimuksen tulokset ovat herkkua toimitukselle: lukijat ovat taustoistaan riippumatta hyvin laajasti kiinnostuneita eri aihepiireistä ja eri tieteenalojen tutkimuksesta. Emme voisi parempaa toivoa!
Pemberton haastaa seuraavaksi mukaan kuvittaja Ville Tietäväisen, jonka kuvituksia on nähty ainakin Suomen Kuvalehdessä. Hänet palkittiin juuri vuoden 2025 freelancejournalistina. Haluaisin kysyä Villeltä näitä:
Miksi aikakauslehden kannattaisi hintaerosta huolimatta tilata kuvitus kuvittajalta eikä turvautua kuvapankkikuviin tai tekoälyn tekemiin kuvituksiin? Miten lähdet kehittelemään tilattua kuvitusta? Mistä ammennat ideasi?
Marja Pemberton
- Asuu Helsingissä, syntynyt Kuopiossa.
- Päätoimittaja Yliopisto-lehdessä.
- Opiskellut tiedotusoppia Tampereen yliopistossa.
- On aiemmin työskennellyt toimittajana ja toimitussihteerinä Diabetes-lehdessä sekä Diabetes ja lääkäri -lehdessä ja päätoimittaja Suomen Akatemian Apropos-lehdessä.
- Harrastaa puutarhanhoitoa, puuveneilyä ja puutalon ylläpitoa sekä käsillä tekemistä, odotuslistalla lukeminen ja omaksi iloksi kirjoittaminen.
